Sä oot NIIN kuollu...

Niin, se sääski, jonka juuri äsken tapoin. R.I.P. sääski. Ja ne kaks miljoonaa muuta sääskeä jotka olen jo joutunut tappamaan. Lisäksi hyttyset ja itikat. Kaupungissa ei näkynyt sääskiä. Täällä villissä pohjolassa niitä on paljon ja vähän enemmän, ei kuitenkaan liikaa, vaan juuri sopivasti tekemään ihmiset hulluiksi. Eli liikaa.

Luultavasti se on sääskien myrkky, joka aiheuttaa pitemmän päälle hulluutta ja sekopäisyyttä lähes järkevissäkin ihmisissä. Niin sen täytyy olla.

Hyttysmyrkkyä ei voi käyttää. Se jäi kotiin. Eikä sitä muutenkaan muistaisi sivellä iholle joka ainut päivä. OFFista olen tavannut useammanlaisia mielipiteitä. Toiset ovat sitä mieltä, että 'tosimies ei Ohvia käytä', toiset taas 'hullu joka yrittää ilman pärjätä' ja 'neiti jos ei vähän hajua kestä.'

Sinnepäin ainakin.

Eilen olin mökillä. (Oli sääskiä) Yksi pikkumies kalasti ahvenia ja särkiä kuin liukuhihnalta. Itse päädyin järveen, ja nyt voin sanoa rehellisesti uineeni tänä kesänä. Juhannusyön paleltunut uintipulahdus oli säälittävä tapaus verrattuna eiliseen uimisen, veneessäroikkumisen ja soutamisen sekalaiseen yhdistelmään. Putosin veneestä. Itse asiassa hyppäsin veneestä, sillä mystillinen järvihirviökaksikko otti ja päätti, ettei minulla ole oikeutta istua veneessä kuivana. Olin uinut jo ennen sitä, mutta kuivunut soutamisen ja auringon takia. Sitten kastuin jälleen. Järvihirviöt olivat tyytyväisiä, kun lilluin taas järvessä, päästä varpaisiin märkänä. Itsekin olin tyytyväinen. Järvi, aurinko ja ystäviä ympärillä. Eikö se ole yksi kesäloman peruselementeistä? Minusta on. :)

Höh. Miksei meidän pitänyt kerätä kasveja kesälomalla? Se olisi ollut paljon hauskempaa kuin siten, että kuljimme koko luokan kanssa kuivalla kankaalla ja kostealla kankaalla ja suolla ja missä lie metikössä 'etsimässä' kasveja. Ehkä siksi teimme sen yhdessä, että meidän koulussa oli niin selkärangattomia fletkumatoja, etteivät fe olisi suoriutuneet moisesta etsiskelytehtävästä edes viidessä vuodessa; 'mistä piipistä minä tietäsin minkä näkönen on joku piipin piisku.' Juuri niin. Mistä sinä sen olisit tietänyt. Siitä että OTAT SELVÄÄ ja ETSIT. Mutta kun ei niin ei. 

Miten mielelläni olisinkaan kerännyt kultapiiskuja ja apiloita ja kissankelloja ja puna-ailakkeja. 'On liljoja, apiloita, on ruusuja, ratamoita niin kauniita kaikki, oi ystäväin.' Ja vuokko ja moni muu.

Terveisin nimimerkki 'Fletkumadot on ärsyttäviä'

Loma :)

Kesälomareissu aloitettu ja suunnattu Kaupunkiin tänne länsirannikolle. Ei alkanut ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta eilen illalla huomasin, että ehkä parempi näin. Liikkeellä yksin, villinä ja vapaana (.. :D aha?), saan itse päättää mitä teen. Vielä en kylläkään ole saanut tehtyä edes päätöstä mennä suihkuun NYT, mutta 'se on vain maallista', kuten Piisamirotta sanoo. Nimittäin lomailen. Eikä ole aikataulua. Tai, ehkä, jos. Jos jaksan päättää kaupunkiloman tänään. Niin aikataulussa seuraavana 17.40. bussi.. en kerro minne. Todellakaan en.
Eilen pääsin yhdestä huolenaiheesta löytämällä kämpän. Tai oikeastaan minut löydettiin. :) Kulmasohvan avulla tuleva kämppis löysi minut kämppikseksi. Jep.
Tuntuu hitusen tökkivän tämä. Kirjoittaminen. Koko ajan menee väärin ja pieleen, ja oikeat asiat ei löydä ulos, vaan jää ja sitten ne pitää muistella ja kirjoittaa väärään kohti. Ei kivaa.
Niin että taidan heittää tämän tällä kertaa. Kiitti ja hei. :)

Tihku

Tihkusade. Tänään illalla tihkusade tihkutti, sillä lailla ei niin kuin sade, vaan niinkuin pilvi tulisi maahan, ei tippumalla vaan.. Valumalla? Ehkä? Ei ropisevasti ja litisevästi. Vähän vain havisuttamalla puiden lehtiä ja lorisuttaen rännejä. Ja siksi en tullut pyörällä töistä, vaan autolla. Ja pikkusiskot kävi ajelulla. Ei ne pienemmät, vaan vähän isommat.
Töissä on ihan mukava olla. Kun leiriläiset on palanneet maastosta ja saa taas ruokkia niitä säännöllisesti ja olla läsnä. Tavallaan.
Täällä on markkinat. Ei ne niin tärkeät ole kuin joskus aiemmin, mutta aion kuitenkin käydä vilkaisemassa. Huomenna aamulla. Siis tänään. 
Niin. 
Kohta, tai ei ihan kohta, mutta tällä viikolla. On sitten työt ohi.
Mummu sanoo  'tule mansikkamaalle töihin.' Ja minä en sano mummulle, että 'en ehkä taida, kun ajattelin lomailla ja käydä Kaupungissa ja ehkä lastenhoitokeikalla ja sitten yhtenä viikonloppuna maakkareissa. Ja etsiä asuntoa ettei tarvitsisi muuttaa siihen saunaan. Koska ne aikoo kuitenkin käyttää sitä, enkä halua asua käytettävässä saunassa. Kiitos vain. 
Ja roskikset on Kaupungissa varattuja niin ei niihinkään voi mennä. Ei kovin harmi, mutta hyvä kuitenkin tietää.
Tai niin. Voi se olla harmi roskisten asukkaille, en olisi niinkään varma että he aivan vapaaehtoisesti niissä asuvat. Että olisivat valinneet sen. Ehei.

On vähän Ronja Ryövärintytär -olo. Tavallaan.
Siksi.

Ryövärien laulu

Tai jotain sinnepäin.

Onhan kuitenkin kesä

Pikkuveli tuli herättämään. Kerroin haluavani vielä nukkua, kun on unihiekkaa silmissä. Melkein meinasi ne hiekat karista pois, kun veli totesi: mulla on vaan rähmää silmissä eikä unihiekkaa.
On vähän kesä. Aika paljonkin, vaikkei täällä vieläkään ole ylletty hellelukemiin. Muualla kuitenkin on.
Pitäisi varmaan nyt selvitellä tekemisiään ja lisätä niitä kuvia, jotka on jääny lisäämättä. Kun ei ole kerennyt, eikä jaksanut. Kun on ollut laiska.
Aluksi vaikka se Pudasjärven reissu.
Käytiin ystäväisen kanssa kirkkokuoron konsertissa, jossa hänen äitinsä lauloi. Viimeisten harjoitusten ajan vaeltelimme nopeahkoon tahtiin hautausmaalla. Nopeahkoon siksi, että sääsket olivat runsain määrin seurana, eikä moinen ihailijaparvi oikein kiinnostanut. Jostain syystä.

Samana iltana paistelimme runsain määrin marenkeja. Niitä oli tarkoitus jättää pikkupojillekin, mutta. :D Eivätkä he aamulla edes muistaneet koko marenkeja. Onneksi.
Marengit on kuin ihmeitä. Ihan totta, melkein kuin pieniä pilviä! Ja niitä Syö ja Syö ja Syö kunnes ne loppuu.

Juhannuksen jälkeen lähdettiin sitten sinne reissuun. Maanantaiaamuna äiti vei kolme siskosta Kaupunkiin linja-autolle. Ehdimme sinne juuri ja juuri, yli kahden tunnin matkan jälkeen. Bussilla jatkoimme matkaa mummun luokse, missä vietimme pari päivää ennen suviseuramatkan alkua.

Nämä kahviastiat olivat kaupassa. Ihastuin niihin aika paljon. Kauppaan kuitenkin jäivät. Ei voi ostella kahvikuppeja jos ei ole rahaa tosi paljon

Puhalluskukkia. Oi. Ne on kauniita, ja niitä voi puhaltaa, ja ne on ennen ollut keltaisia keltaisia voikukkia, ojanpientareet täynnä, pieniä aurinkoja vain.

Tein keltaisesta kananmunakennosta sytytysruusuja. Sain niihin parafiinia mummun vanhoista kynttilöistä.

Kun sitten lähdettiin kohti Loppea, auto oli täynnä. Oikein täynnä. Automatka oli pitkä ja osittain tuntematon. Matkalla ohitimme ihan hirveästi asuntovaunuja - ja autoja, ja peräkärryllisiä autoja ja täyteen ahdettuja autoja. Etelään matkalla. Sinne minne mekin.

Etelässä puut on niin paljon isompia kuin täällä. Paljon isompia. Korkeita.
Ne ehkä yltää taivaaseen asti. :)
Mutta pohjoisessa näkee enemmän taivasta, kun ei ole puut edessä.

Olimme Lopella vähän ennen iltakymmentä. Pystytimme leirin, söimme, ja lähdin. Etsimään ystäviäni.
Oli niin suvikset koko ajan, aurinko paistoi ja sitten tuuli, muttei kylmästi, ja sitten välillä
oli pilvistä ja kylmää, ja taas paistoi aurinko. Ei voi selittää sitä. Minkälainen on suviseuraviikonloppu. Minä en ainakaan osaa. Se vain on, ja tuntuu ihan joka paikassa, ja on ihan mahtavaa kun on kentällä ja näkee auringonpaisteessa monta tuhatta ihmistä, nuoria ja vanhoja ja lapsia ja äitejä ja isiä. Ja melkein kaikki syö jäätelöä, ja rattaita pitää aina uudestaan ja uudestaan opetella väistelemään, mutta sen oppii helposti.
Jos jossain niin siellä on tunnelmaa. Isossa teltassa, keskikentällä, pitsajonossa, Ghanan lipun juurella, vessassa, alueilla asuntovaunujen keskellä, teltalla, kaverien etuteltassa tai vaunussa. Aamulla ja päivällä ja illalla ja yöllä, kun on melkein kylmä muttei kuitenkaan ja väsyttää vähän ja on pimeää eikä oikeastaan enää näe mitään, mutta kuitenkin pitää olla siellä. Itse en silti ole oikeasti myöhään, en oikeasti. En valvo kolmeen tai neljään, ja herää vasta yhden aikaan päivällä. Koska aamut ja aamupäivät on oikeastaan parhaita.
Näin siellä paljon kavereita. Vaikka kaikki ei päässeetkään. Ja ne puuttui joukosta, eikä niitten paikkaa voinut täyttää.
Näin paljon sukulaisia, sukulaistapaamisessa siellä Ghanan lipulla ja muuten. Vaikkei kaikki olleetkaan siellä.
Ja joitakin en nähnyt vaikka olivatkin. Ei vain tullut nähtyä.
Matkustin ensimmäistä kertaa linja-autolla suviseuroissa. Koska parkkialueelta oli niin pitkä matka kentälle.
Näin ainakin yhden tutun, jonka toivoinkin näkeväni. Lähes ohimennen näin. Etukäteen ajattelin, että jospa näkisin. Ehkä hän on täällä, ehkä ei. Ja sitten oli, ja näin. Ja näin joitakin toisiakin, joita en odottanut näkeväni. Niin siinä monesti käy. Yllättäviä tapaamisia ja näkemisiä. Puolituttuja. Harvoin nähtäviä tuttuja.

Nämä kuvat on kortteja. Otin kuvia korteista.
Hyvin epäselviä kuvia, mutta kuvia kuitenkin.

Tässä on kesämekko, jonka äiti teki minulle. Se on aivan ihana. Ja oli oikein hyvä hellesäällä Lopella.
Ja sitten on käsikorut. Niitä opettelin taas käyttämään. En oikein osaa käytää koruja, muita kuin sydäntä ja ristiä kaulassa. Opettelua.

Tänään kotona grillattiin vartaita. Pihviä, maissia, tomaattia ja herkkusieniä. Ja sitten uusi perunoita. Ja oli niin hyvää. Että maistui ihan kesältä.
Täällä on hirveästi sääskiä. Ihan kamalasti. Jossain muualla on vielä enemmän, mutta on täälläkin ihan tarpeeksi, kiitos vain.