Päivänä joskus ennen joulua

Itse asiassa jouluun on vähän alle kuukausi. 24. marraskuuta meillä oli Pikkujoulu. Kaikki kahta lukuunottamatta pääsivät paikalle, ja meitä oli paljon ja meillä oli mukavaa! Syötiin ja juteltiin ja naurettiin ja pelleiltiin ja saatiin lahjoja ja poltettiin... SÄDETIKKUJA koska sain niitä lahjaksi. Ja kävi joulupukki, joka oli aika uskottava, vaikkakin aika nuorekas ja naisellisen oloinen, mutta 'koska joulupukkihan on vanha mies.' Ja Joulupukki suukon sai, ehkä väärältä henkilöltä koska minulta, mutta ehkä se ei loppujen lopuksi paljon haitannut. 
Pikkusisko tuli porojen seasta tänne Kaupunkiin ja toi minulle suklaata ja kukkia ja olen ihan leija kun omistan (hah 'omistan' :D) tuollaisen pikkusiskon. Ja valvottiin myöhään, koska Pinokkio ja juttelu pimeässä huoneessa. Eri puolilla huonetta. Molemmille tärkeästä aiheesta eli paikasta eli opistokodista.
Ja Mari toi silitysraudan, kiitos Äiti. Silitettiin verhoja. Ei oltu blondeja, koska me ei koskaan olla :D
Lauantaina laatikon sisässä pienempi laatikko pienempi laatikko ja vielä pienempi laatikko. Ja pienin laatikko jonka sisässä... Ei sitä kaikille kerrota! 
Eilen maanantaina leipomotunneilla kehittävät keskustelut työparin kanssa. Tällä kertaa ihan ilman kirkuvia omenia. Ihan oikeasti kehittävät. :)
Ja uimassa. Teloin jalkani ja ehkä se on murtunut ja menen huomenna kouluun jalka norsun paksuisena ja sanon että 'envoitullakeittiölle', muttamitä todennäköisimmin en kuitenkaan tee niin. Koska kävin tänään kävelyllä. Iltalenkillä. Ankin kanssa. Ja ulkona on ihanasti pakkasta ja kuutamo ja tähtiäkin näkyi, eikä kylmä haitannut ollenkaan. Ja kirjastossa oli hauska tuoli johon ehkä joskus menen lukemaan.

Terkkuja, 
Tyyne <3

Kämppäni on linnani

Torstaipostaus. 
Taaskin minut on jätetty yksikseni istuskelemaan tänne Uudellekadulle, eli Ansku lähti Mäkeen ja mie en suinkaan istu kadulla vaan rakkaalla sohvallani. Ja nautin hiljaiselosta! Sauna on lämpiämässä tuolla, ja on kynttilöitä ja valoja ja pipareita tuolla rasiassa, ja päivällä kun pääsin koulusta aiemmin kun tavallisesti, minulla oli VALTAVASTI energiaa, joka tuli kulutettua kaikennäköisessä touhuilussa aina hajulukon puhdistuksesta piparien leivontaan. On siivottu ja pesty ja verhoja ripustettu ja niitä pipareita paistettu ja pyykätty. En ole tiskannut. Tiskaan EHKÄ huomenna, kun on enemmän tiskiä. 
Energiat sai aika hyvin kulutettua. Yksi projekti on vielä menossa, nimittäin hirvenlihansulatusyritys, ja sitten sen tekeminen ruuaksi. En ole vielä päättänyt mitä siitä tulee, luultavasti nyt kypsä kuitenkin, vähintään. Ja sitten tuolla on sipuleita joita voisin hyvin syödä. Sitten. Kera hirven.
Tässä on siis kämppäilty koko päivä. Täällä viihtyy ihan hyvin. Mikäs tässä viihtyessä, kun on paikka, jossa saa olla rauhassa. Jossa voi leipoa ja pyykätä vaikka, ja istua ja lukea ja vaikka käveleskellä ymäriinsä jos niin huvittaa. Oven saa lukkoon ja alaovi on lukossa näin iltaisin ja sisään ei pääse ylimääräisiä paitsi ehkä Batman tai helikopterihyppääjä, eikä sellaisia ole tainnut näkyä viime aikoina täällä päin. Ü

Muista ettet unohda! :D

Kuinka avaat oven

Kiitos tämän videon osaan nyt avata oven oikein ja vaikeuksitta. :D

Valot päälle

Tuolla ulkona ikkunan takana sataa vettä ja kadut on ihan märät ja lätäkköiset. Tiedän sen siitä, että juuri äsken kävin testaamassa. Kastelin sukkani ja kenkäni ja tuulihousut ja pipon ja kaikki, mutta nyt elämä maistuu smurffilimsalle ja täällä sisällä kämpässä on kuivaa ja valoisaa ja sydämellistä ja mulperipuukynttilä palaa tuossa vieressä. Ja kukkakimppu on ihan raukka ja kuihtuu kuihtumistaan, mutta kukkakimput eivät ole ikuisia, ja niiden on tarkoituskin kuihtua. 
Kaikki valot lukuunottamatta vessan hidasälyistä putkivaloa ovat päällä. 
Nyt ei istuta pimeässä! Nyt ollaan valot päällä ja nautitaan tästä. On niin lämmintä ja kuivaa ja ihanaa ja kaikkea. Eikä ulkonakaan ollut paha. Olisin voinut jäädä sinne pitemmäksikin aikaa. Nytkin tuntuu siltä, että voisin koska tahansa hypätä ylös ja päättää lähteä lenkille ulos sateeseen hyppimään lätläköiden yli ja juoksemaan niistä ja tuntemaan miten sadepisarat osuu kasvoihin ja kastua ja olla sateessa, ja SITTEN tulla takaisin tänne. 
Huomaan vain olevani juuri nyt niin laiska, etten jaksa lähteä yhtään mihinkään. 

.. Jos on laittanut seinälle kuvia sinitarralla, miksi kiinnitykset irtoavat aina viikonloppujen ja lomien aikana? Ei koskaan viikolla, silloin kun täällä ollaan. 

Tyynen elämän uutena sisältönä on SM-kiekko. 
En oikein tiedä.. Mutta niin on päässyt käymään. Ehkä, tai siis todellakin, uusien luokkakaverien ansiosta (tai syystä.) Fanaattinen kärppäfani on saanut minutkin kiinnostumaan aiheesta, joka on ollut hyvin kaukainen tähän asti. Tiedän, mikä joukkue on listan kärjessä (Kärpät.) Tiedän, ketä vastaan se on pelannut viimeksi. Tiedän, mikä oli ottelun lopputulos ja kenen ansiosta. 
Ja koska SM-liiga on saanut suomalaisia NHL-pelaajia riveihinsä työsulun taki, tiedän myös kyseisestä työsulusta. Jonkin verran.
En esitä asiantuntijaa. En tiedä todellakaan kaikkea. Mutta esittelinpähän nyt muutamia asioita, jotka ovat tulleet tutuiksi syksyn mittaan. 
Ps. 'Muutamiin asioihin' kuuluu myös yhä pitemmäksi ja pitemmäksi kasvava lista TOSI hyvännäköisistä jääkiekonpelaajamiehistä. Ja miehistä ylipäätään. Kiitos tytöt <3 :D
Huom. Listasta ei ole olemassa kirjallista versiota.

Koska hymy. :)

Ruusut ja risut

Pöydällä on maljakossa kukkakimppu. Ruusuja ja gerbera ja jotain violetteja ja jotain vihreitä ja valkoisia, ja sitten niitä täytekasveja mitä aina tungetaan mukaan.
Kaunis. 
Se on syntymäpäiväkukkakimppu. Ei minun syntymäpäiväni, vaan erään toisen. Nyt se on täällä. Sitten kun se kuihtuu, hankin luultavasti uuden. Ja sitten uuden. 
Kukat kaunistavat.. 
Ja mulperipuun tuoksuinen kynttilä, ja seitsemän pikkuista tuikkua. Kuusi sen mulperintuoksuisen ympärillä ja yksi lyhdyssä kaikkien yläpuolella. Ja jouluvalot, yksinkertaiset lämpimän väriset valot, jotka eivät häiritse kynttilöiden tuomaa tunnelmaa. Kaapin ovessa riippuu nuoresta iästään huolimatta paljon kokenut joulutähti. Paperinen viritelmä, jossa on kynttilähehku valon lähteenä. Sekään ei ole liian kirkas.
Päivät on lyhyitä ja silti niin pitkiä. Koulussa ollaan ikuisuuksia joka ikinen arkipäivä. Siltä ainakin tuntuu. Päivänvalon näkee vain ikkunalasien läpi. Aamulla kouluun pyöräillessä on hämärää. Iltapäivällä koulusta palatessa on hämärää. Kohta hämärä muuttuu pimeäksi, eikä aurinkoa tietäisi olevan olemassakaan, ellei siitä sattuisi joskus vahingossa näkemään pilkahduksia valoläikkinä koulun tiiliseinissä.
Sellaista on marraskuussa. 
Pimeää, kun ei ole edes lunta.
Välillä sitä miettii, miten jaksaa TAAS yhden ikuisuuspäivän. 
Ja sitten kuitenkin jaksaa, eikä se ole edes vaikeaa. Kaikki on loppujen lopuksi niin yksinkertaista, tai ei nyt ihan kaikki, mutta pääosin kuitenkin. 
Jos ei ajattele liian syvältä, tai liian alakuloisesti. Pimeydestä huolimatta jostain kuitenkin löytää valoa ja elämää. Mitä sitä tekisi ilman kynttilöitä?

Silti se lumi olisi ihan jees.

Tyyne.

Ei ihan tavallinen torstai-ilta

Eilen oli torstaipäivä.
Meillä oli Hannan kanssa hyvä suunnitelma illaksi, pitkän koulupäivän jälkeen. Se ei sattuneesta syystä sitten toteutunut, ja olin vaipua yksinäisyyteen koko illaksi, lähes tavanomaiseen torstai-tapaan. 
Sain aikaiseksi erinäisiä pieniä asioita.. Palautin Muumi-äänikirjat kirjastoon. Löysin uuden päiväkirjan entisen täyttyneen jatkajaksi. Juopottelin lasillisen 7Uppia Coffee Housessa ja lähes vakoilin yhtä entisen entistä puolituttua ja olin hyvin huvittunut hänen näkemisestään. Olin yllättää itseni ja kysyä viheltelevältä pojalta, miksi hän viheltää. En yllättänyt. 
Nysvötin kämpillä jouluvalojen lämmössä, kunnes Reettarakas soitti ja kysyi keilaamaan.
Suostuin. Ensin pienellä varauksella. En tiennyt, ketä kaikkia sinne oli tulossa. Päätin, ettei sillä ole väliä päätökseen ja lupasin lähteä. Soitin Anskun mukaan ja lähdimme.
Olen ollut keilaamassa useita kertoja aiemmin, mutta aina koulukavereiden kanssa liikuntatunneilla. Nyt oli ihan oikeiden ystävien kanssa. Ja meillä oli mukavaa! Ilta sisälsi paljon aloittelijan tuuria, ränniin heiteltyjä palloja, naurua ja iloista mieltä. Leppoista vaihtelua tavalliselle olemiselle, ja niin hieno kokemus että päätettiin ottaa joskus uusiksi. 
Todellakin! Seuraavalla kerralla nekin mukaan, jotka eivät nyt päässeet. :)