Armasta facebookia selaillessani vastaan tuli kaverin suosittelemana tällainen teksti. Lukiessa nauraa hymistelin
ja osaa kyllä kirjoittaa tuo mies.

http://olotila.yle.fi/blogit/ajatusten-miljoonalaatikko/iloa-gravitaatiosta-niille

Lämmittäviä ajatuksia kotoa päin

Koska täällä kämpässä oikeasti on kylmä niin sain sitte facebookin kautta lämmittäviä ajatuksia. Kun täällä ei oikein pysty leivinuunia lämmittämään.

Jatko-osa lintsauspäivälle: 
Sain sitten luettua sen kirjan loppuun ja palauduin peiton alta kylmään maailmaan (eli kämppään.) Lämpimikseni rupesin siivoamaan, kuten olin aikonutkin. Järjestelin ja imuroin ja laitoin pyykkejä. Ja sitten otin rennosti tietokoneen kanssa kunnes Hanna tuli, ja sitten lähdimme uimaan. Vihdoin ja viimein Henna oli myös mukana! Uitiin ja lilluttiin ja laskettiin mäkeä ja naurettiin ja kisuttiin. Ja uimisen jälkeen haettiin kaupasta ruokaa ja mentiin Hennalle (koska miehensä ei ollut kotona niin vain Hennalle) ja täytettiin mahat pastalla ja mansikkarahkalla (mikä ei oikeastaan ollut kovin hyvää edes, voisi joku päivä tehdä kämpillä itse) ja pelattiin jatsia (yatzy). Ja räpätin räpätätinä, ja juteltiin hirveästi tai minä ainakin, muistaakseni muutkin. Ja minulla ainakin oli mukavaa. 
Ja nyt taas olen kylmässä kämpässäni ja ei väsytä mutta peiton alla voisi kyllä olla vähän lämpimämpi. Huomenna on sitten taas koulupäivä. Sitä odotellessa.

:)

Lintsauspäivä

Totesin loman olleen yhden päivän verran liian lyhyt ja jatkoin sitä siis. 
Ei vaan. Todellisuus.
Tänä aamuna kello yhdeksältä oli työhaastattelu kesätöitä varten. Sitä ennen ei kannattanut mennä kouluun, olisin ehtinyt olla siellä vain puoli tuntia. Sen jälkeen ei kannattanut mennä kouluun, sillä jäljellä olisivat olleet vain lopputyöt eli siivousta. Ja päätin olla hyvä ihminen ja siivota kämpillä. Vaikkakaan tähän mennessä en ole muuta kuin pyykännyt. Mutta ehtiihän sitä!
Haastattelun jälkeen kävin Kärkkäisellä. Etsimässä sopivaa korihyllykköä kamarin kaappiin. En löytänyt tai osannut etsiä, mutta muuta sieltä kyllä tarttui mukaan. Kaikkea ihan tavallista, niinkuin vessapaperia ja hammasharja.. Ja pari maalauspohjaa. Lisäksi Ötökälle pureskeltavaa, sellaisia hedelmätankoja. En jaksa selittää tarkemmin. Syötävää kuiten. 
Pyykkikone ääntää ja Anskun ostamat keltaiset tulppaanit ovat pöydällä Keltaisia Tulppaaneja. Inkan (alku)Kevätkukkaset loistavat maljakossaan. 

Palasin lomalta Kaupunkiin lauantai-iltana. Menin Reetalle, ja teimme mutakakkua. Ja kaimatyttönen tuli käymään, ja ilta kului. Ja kohta kello oli hirveän paljon ja kaima ei uskaltanut lähteä yksin kävelemään kämpälleen. Siispä lähdimme saattamaan häntä. Saatoimmekin ihan perille asti, ja saimme 'ilta'kaakaot. Yhden aikaan yöllä. Ihan sopiva aika juoda kaakaota minun mielestäni :) 

Lopulta palasimme takaisin Reetalle. Sain kömpiä peiton alle lämpimään. 

Kaiman naapurin ovessa on tällainen. Tykkään siitä. 

 

 

Koska olen päättänyt tehdä äikän portfolion kunnolla, kerron siitä täälläkin. Ja liitän samalla tämän blogin siihen. Suunnitelmissa on nyt siis se, että. 

Kun tehtävänantoon kuuluu kertoa jostakusta suomalaisesta kirjallisuuden vaikuttajasta, valitsin henkilöksi Minna Canthin. Toiseksi aion kertoa hieman Laila Hirvisaaresta ja hänen Imatra-sarjastaan, jonka ensimmäiset kirjat ajoittuvat viime vuosisadan alkuun jolloin oli paljon puhetta yleisestä ääni- ja vaalioikeudesta. Eli siis molempien saavuttamisesta myös naisille (toteutui v. 1906.) Ja Minna Canth oli niin ikään myös naisasian edistäjiä. 

Ja kun äikän kurssin aiheena on siis kieli ja kulttuuri, lisään vähän kulttuuriakin tähän mukaan. Kerran Rotuaarilla kävellessäni kuvailin näitä.

 Elikkä siis. Tuo penkki, johon lappunen oli kiinnitetty, oli aika lailla kokonaan koristeltu virkkauksilla. Sitten oli tuo pylväs, ja mitähän muuta. Voisi oikeastaan vielä käydä vilkaisemassa, vieläköhän työt ovat paikoillaan. Mitä vähän epäilen. 











Lomaillesani olin kotikotona Kuusamossa. Siellä oli saatu valmiiksi kokonainen uusi huone, mihin sitten majoituin. Siskot siellä asustelevat. Mistä tulikin mieleeni, että vihdoin ja viimein palautin siskolle lainaamani huuliharpun. Ja kärsin nyt, kun en voi soitella. Argh. 
Kostoksi kuva huuliharpun anastajasta (ja todellisesta omistajasta.)

(sori Lotta en kysynyt lupaa kuvan laittamiseen mutta eipä tuosta paljon selvää saakaan)

Ei oikeasti niinkään kostoksi mutta oli vain niin söpö salakuvattu kuva että oli pakko laittaa se näytille. Kuvan laatuhan on edelleenkin surkea, kiitos puhelimeni. Sillä ei saa todella hyviä kuvia. Ihan kelvollisia kuitenkin. 
Täällä kämpässä on kylmä. Ilmastointi pelaa vähän liiankin hyvin. Taidan käydä laittamassa pyykit kuivumaan, ladata koneen uusiksi ja mönkiä peiton alle lukemaan kirjan loppuun. 

Iho Kananlihalla
Tyyne