Holidays

kulta

 Arvaas missä käytiin, ähäkutti ;D

anteeks luulin sua pyörän vanteeks mut tää kuva nyt on täällä

 <3

Luonani kävi sisko (huomaa varpaani)

pikkuinen ukkeli järven jäällä

 

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288624160672.html

http://www.youtube.com/watch?v=ywTjUDarSMs

Niin monta tietä löytyy, ne kulkis mielellään
ja monta vilijonkkaa mä niillä teillä nään.

On monta seikkaa, joita on vaikee ymmärtää.
On suurta, on niin pientä, ne tietämättä jää.
On mustaa taikka valkeaa,
on meitä monta kulkijaa.
On kieltävää, on myöntävää
ja vielä jää. 

Oon Muumipeikko pieni vain
ja liian suuren maailman mä sain.

-Tove Jansson- 

Lomapäivien tunnelmia. Suurella sydämellä ja lämpimillä ajatuksilla. Erityisterveiset pikkusiskoille, ja erityis-ERITYISterveiset heistä vanhimmalle <3

No tietenkin talvella!

Koska luistellaan ihan muuten vaan
kun maassa on lunta ja pakkasta,
koska luistellaan ihan muuten vaan
no tietenkin talvella!

Koska näin nyt kävi. Löysin luistimet jalkoihini ja pidin luistelukauden avajaiset.
Viime yön nukuimme tyttöjen kanssa mökissä, jossa oli saapuessamme kahdeksan astetta pakkasta. Tehokkaan lämmityksen jälkeen saatoimme riisua toppatakit ja villasukat ja tarkenimme vallan mainiosti. Keskellä yötä heräsin. Sitten huomasin olevani hereillä ja muistin, mitä piti tehdä: lisätä puita ettei aamulla olisi kylmä! Ja näin tapahtui. Aamulla, kun tytöt heräsivät, oli uunissa hyvä hiillos ja mökki oli lämmin. Ei tarvinut palella.

On taas muuten ollut pitkähkö tauko kirjoittelussa. Ja sen johtuu luultavasti siitä, että olen reissannut. Viime lauantaina hyppäsin junaan Oulussa ja laskeuduin junasta pois Rovaniemellä. Vietin lähes viikon laatuaikaa serkkutytön kanssa. Vapaamuotoiseen ohjelmaan sisältyi iltakyliä, juttelua, pelejä, glögiä ja joulutorttuja sekä talvea, talvea, talvea. Oulussahan nimittäin EI ollut talvesta tietoakaan. Toisin kuin Napapiirin kaupungissa, missä tontut kurkkivat ja tiptap soi kesät talvet (no ei ehkä ihan, mutta kuitenkin jo nyt marraskuun puolella.)
Torstaina sitten jatkoin matkaa ja päädyin poroisen ja sumuisen matkan jälkeen tänne, missä olen nyt. Torstai-iltana reippailin opistokodille, missä tapasin paljon tuttuja, muunmuassa armaisen pikkusiskoni. Saa nähdä, vieläkö eksyn sinne päin, vaikkapa Näppärään kahville. :)

Kissanviiksi

  

N 7128866  E 346197

Hymyilevä Apollo

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk’ ei aina esille loista.
Kas hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss’ ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell’ on Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi keltaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett´ yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymmärtää.
Mut laulukin syömiä selittää
ja ihmiset toistansa lähemmä vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.
 

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Täällä on toki tilaa kaikillen.
On ketoja auran kääntää,
on lehtoja laulella neitojen
ja saloja sulhojen vääntää.
Kas, lempi se maailman levittää.
Oi, ihmiset toistanne lempikää
ja kohti taivasta tavoittakaa!
Niin pieni, pieni on maa.
 

On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on iäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.

 

Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.

 

Me olemme kaikki nyt laivalla

ja kynnämme suurta merta. 
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.

Mut emmehän tuiskussa kuljekaan,
kun oikein me aattelemme.
Vaikk’ elämme kaikki me päällä maan,
niin maassa tok’ kiinni emme.
Tääll’ onhan niin paljon muutakin
kuin multaa, on kaunista, kultaakin,
kun oikein, oikein me etsimme vaan.
Niin kaunis, kaunis on maa.

Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.

-Eino Leino-

Sunshine

Lokakuun päivänä aurinko paistoi ja ulkona oli syksyisen ihanan kirpeä ilma. Tuiran uimarannalla iäkkäänpuoleinen pariskunta kävi uimassa. Roskiksen kylki mainosti jäätelöä, kahvia, pullaa ja juotavaa. Oli tosi hyvä fiilis. 

Eilisillasta jäi myös hyvä fiilis. Oli eräänlainen Tyttöjen Ilta, eli söimme, saunoimme ja paransimme maailmaa huomattavasti. Nauraen ja puhuen ja nauttien hyvästä seurasta.Jostain syystä päässäni soi nyt laulu: pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan 

                              onnen saavuttaa..