Lokakuun hämärässä

Kun ei riitä aika
eikä pää,
kun sormet eivät löydä näppäimiltä oikeita kirjaimia oikeiden sanojen muodostamiseen.
Jokainen aloitettu teksti
parin sanan mittaisenakin
näyttää mahdottomalta jatkaa,
täysin järjettömältä
ja väkisin väännetyltä.
Ei silloin kannata edes yrittää.

Nyt istun tässä, tutulla sohvalla, kynttilänvalossa. Kuuntelen joululauluja, toisen kerran tässä kuussa. Täysin onnellisena.

Olen lukenut. Ja kirjoittanut, enemmän kuin aikoihin, sillä oli kirjallisuuden kotitentti. 

11 sivua tietoa Suomen kirjallisuuden historiasta. Ilmiöistä, kirjailijoista ja kirjoista. Fontti 12 ja riviväli 1,5. Ainakin vähäksi aikaa olen oppinut kahden viime vuosisadan kirjallisuuden vaiheet kotimaassamme.

Viime viikonloppuna oli Helsingissä kirjamessut. En ollut siellä, taaskaan. Viime vuonna ensimmäisen kerran minusta tuntui, että sinne haluan. Edes kerran. Ja nyt taas. Enkä vieläkään ollut siellä. 

Toiseksi haaveen aiheeksi ilmestyi käynti Kansalliskirjastossa. Syypää tähän taitaa olla Kai Ekholmin dekkari Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava. 

Haaveilen siis Helsingin-reissusta. Se vain ei taida olla toteutettavissa lähiaikoina...

On paljon, paljon muuta, mitä pitäisi toteuttaa.

Pitäisi toteuttaa ruokalista, kasa ohjelmalehtiä, käynti kukkakaupassa, Ikean-reissu, vielä ainakin kuusitoista paperikukkaa ja päätös pikkuleivistä. Ennen joulua, mielellään. 

Sillä aiomme mennä naimisiin, minä ja Aatu. Sen moni jo tietääkin, mutta täällä en ole siitä puhunut. Vaikka pitkään olenkin jo tiennyt, kesästä asti istunut sormet liimassa ja pää pilvissä. Tilannut, soittanut, kysellyt, pyytänyt, järjestänyt, ostanut, testaillut, pohtinut ja uneksinut. Nähnyt painajaisia (3 kpl) ja valvonut lähes kahteen yöllä miettien lautasliinojen taittelua. Postittanut hääkutsuja. Yksi odottaa vielä postimerkkiä, joka kantaisi kirjeen Ruotsiin asti.

Tekemistä riittää.

<3 Tyyne

Lomalla, viimeinkin

Syysretki

Tässä kuvat Korouoman retkeltä. 

Retki oli ihana. Sää suosi, porukka oli mitä parhain

ja luonto kaunis ja syksyinen.

Palataan! :)

Päivät lyhenevät, illat hämärtyvät ja heti auringon laskiessa on jo kylmä. 

Tarkoitukseni on ollut kirjoittaa viikko sitten tehdystä retkestä, mutta en ole saanut sieltä otettuja kuvia ja niin on koko kirjoittaminen jäänyt. On kuitenkin kertynyt muita kuvia ja kirjoitettavia asioita. 

Aatusta tuli autonomistaja. Aivan yhtäkkiä pääsemmekin moneen paikkaan ihan noin vain, ajattelematta kyytiasioita. Se hyvä puoli omassa autossa kyllä on. Tai poikakaverin autossa.
 

On minulla pari kuvaa siitä aiemmin mainitsemastani retkestä. Tuo tuossa yläpuolella on Lotan ottama. Alempi on itse ottamani. Tarkoituksena olisi kuitenkin koota kunnon kuvapostaus Korouoman retkestä, kunhan saan enemmän kuvia käsiini. 

Syksy on omenien aikaa. Eräänä iltana teki niin mieli jotain hyvää. Ja siitä aiheutui omenapiirakka, jollaista en ollut ennen tehnyt. Piirakasta tuli niin hyvä, että varmasti yritän saada sellaisen aikaan toistekin :)

Kesällä ajauduin lainaamaan kirjastosta englantilaisen P.G. Wodehousen kirjoittaman Jeeves-kirjan. Ja nyt löysin Jeevesin uudelleen! Suorastaan ihastuin Bertie Woosterin ja hänen miespalvelijansa seikkailuihin. En malta odottaa, että pääsen lainaamaan lisää Jeevestä.

Hairahduin värittämään aikuisten värityskuvia. Harmi vain, että minulla on värikyniä erittäin rajallinen määrä. Pitäisi lähteä värikynäkauppaan. 

Opin käyttämään Lotan sauvasekoitinta.

Sain hetkeksi syliini lainalapsen. Pikkuinen tuhiseva mytty sylissä on täyttä rakkautta.

Tänä iltana pääsin taas retkelle. Lähimetsän nuotiopaikka houkutteli makkaranpaistoon, ja siellä meitä sitten oli muutama kirjastolainen paistelemassa makkaraa, hörppimässä kahvia ja mussuttamassa pikkuleipiä.

Tähän loppuun meinasin kirjoittaa vihdoinkin siitä asiasta, mitä eniten odotan, mutta jätänkin sen toiseen kertaan. Tämä postaus on nyt tässä. Palataan!

<3 Tyyne