Pikkulettipää tässä moi

Pää on puolillaan pikkulettejä, kiitos Anskun. Ü

On aika pehmeä olo, eikä mikään ihmekään muutaman tunnin uintireissun jälkeen.
Siellä me lilluttiin ja riehuttiin, me ja pojat.
Ja loppuillaksi leiriydyimme meille pitsojen, karkkien, pähkinöiden ja suklaan kera. 
Oli oikein mukavaa.

Mukavasta tuli mieleen viikonloppu. Olin Pärjänsuon osavaltiossa ja auttelin juhlien valmistelussa. Siivousta ja leipomista. Ja tietenkin mukavaa ajanviettoa ystävien kanssa. Karhukävely koiran ja Reetan seurassa, iltanuotio makkaroineen ja vaahtokarkkeineen, yöajelu pimeillä teillä, vaaleansiniset 'hammastahnamarengit', sanajahti, kissat ja kutisevat silmät ja tietenkin sunnuntain juhlien tähti ja aihe, ihana pikkuinen kummipoika. 
'Oikeesti ihan päällikkö', sanoi yksi kummeista. Ja niinhän poika onkin. Ehdottomasti.
Aivan rakas.

Huh tätä kaupungin elämää..
Tuli todistettua eräs murto
ja ilmoitettua siitä eteenpäin.
Ihan kuin olisi poliisisarjaa katsonut, omasta ikkunasta, ja vielä rikoksesta lähtien. 
On kuule huiman paljon jännempää.

Jännityksen keskellä 
Tyyne