Aatonaatto. 
Tulimme vasta kirkosta laulamasta kauneimpia joululauluja. Kirkko oli ihan täynnä, ja koska saavuimme sinne vain vähän ennen tilaisuuden alkua, emme päässeet istumaan. Vaan hyvin se laulu kulki urkuparvellakin. Vaikkei sieltäkään istumapaikkaa löytynyt. 

Eilen oli Ystävien häät. Oli hirveän kaunis ilma, kirkas ja kuulas - ja pakkanen paukkui. Autossa istuminen juhlakamppeet päällä oli kylmää touhua. Pikkusiskon tekemä mekko on toki aivan ihana, mutta ei siitä lämmintä saa. 
Tunnelma juhlassa oli kovin jouluinen, ihmekös tuo. Seurakuntatalolla, jossa juhlaa vietettiin, oli joulukuusi. Ruokana oli käristystä ja joululaatikoita. Ohjelmassa oli pari joululauluesitystä. 
Kuten jo sanoin, matkalla autossa tuli kylmä. Siitä huolimatta matkustaminen oli mukavaa, kun oli hyvässä seurassa. Takapenkillä kanssani istui eräs ystävä, jota näen vähän harvemmin, ja ainakin minusta oli ihan mukavaa. On sitä tylsempiäkin automatkoja koettu.

Illalla myöhään pääsin lähtemään kämpiltä kotia kohti. Nukuin lähes koko matkan. Kun pääsin kotiovesta sisälle, oli vastassa täysin valaistu talo ja lauma innokkaita piparinleipojia. Ensimmäinen vakuutti, ettei väsytä yhtään. Toinen nukkui kiikkutuolissa essu päällä ja tonttulakki päässä. Kolmas kertoi, että he leipovat pipareita. Neljäs ilmoitti kolmannelle, että hän saa leipoa vielä vähän pipareita, mutta sitten pitää mennä nukkumaan. Kellohan oli siis yksi yöllä. 
En jaksanut ajatellakaan pipareita, vaan raahasin itselleni pedin siskojen huoneen lattialle ja nukuin onnellisesti nähden outoa unta erinäisistä häävieraista. Aamulla ihmettelin vaikka kuinka kauan moista unta. 

Huomenna on sitten jouluaatto: 

Saa kuusikin latvaansa tähtösen,
se kimmeltää iltoja valaisten.
Sen loisteessa sydämet lämpiää,
pois riitaisuus myös häviää.

Saa varpunen jouluksi lyhtehen,
se vaistoaa sydämen kultaisen.
Sen sydämen lämpö jään sulattaa,
saa kukkimaan talvisen maan.

Jos juurelta kuusen ois lahjat pois,
ei joulua jouluna pitää vois.
Te tontut nyt työhönne palatkaa,
se lapset sais riemuitsemaan.

On Joulua ilmassa

Ei ihan tavallinen lauantai. Tai no, mikä nyt on 'tavallinen lauantai', taas näitä määrittelyongelmia.. Mutta kuitenkin. Ei ole ihan tavallista viettää päivää helsinkiläistädin kanssa. Hän kun nyt vain sattuu asumaan sen verran kaukana, ettei tule nähtyä kovin usein.

Tässä on kirjoittamisen kanssa ollut taukoa. Johtuen lähinnä siitä, etten ole jaksanut. Kertakaikkiaan vain ei ole riittänyt aika eikä voimat eikä järki. 
Koska työharjoittelu. Tai itse asiassa TYÖSSÄOPPIMINENhan sen oikea nimitys on, mutta harjoittelu nyt vain kuulostaa niin paljon järkevämmältä ja tutummalta. Niin että siitä nyt sitten puhun. Harjoittelusta. 
Olen siis harjoittelussa leipomossa. Herätys aamulla on Liian Aikaisin. Bussia saa aina odotella vähintäänkin vähän aikaa, joskus enemmänkin. Kello Seitsemältä olen leipomolla pöydän ääressä letittämässä pullapitkoja. Ja siitä eteenpäin sitten töitä. Erilaisia leipomohommia, joko tekemässä tai sitten pellittämässä linjalla. Voi ihmiset, ette tiedäkään, kuinka monta munkkia ja viineriä ja pullapitkoa ja joulutorttua on Tyynen käpälien läpi kulkenut näiden parin viikon aikana! Kun ei sitä tiedä itsekään. Ihan tarpeeksi monta. Ja homma sen kuin jatkuu, tämä meidän orjatyö, jota työssäoppimiseksi kutsutaan. Leipomon vakityypit kuitenkin saavat palkkaa työstään. 
Mutta mitäpä se auttaa enempää valittaa. Ei se hyödytä yhtään, eikä valittamista sikäli edes ole. 
'Nyt tauolle ja sen jälkeen hakemaan vähän joulumieltä linjalta!'
Tarkoittaa tähtitorttuja. Sakara sakara sakara sakara nipistys pyöräytys nipistys. Uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Onko ihme, kun illalla silmät sulkiessaan näkee tähtitorttuja?
On sitä joulua kuitenkin muuallakin. 
Keittiön pöydälle muuttanut radio on löytänyt kanavakseen Jouluradion. Naps vain, ja joululauluja tulvii loputtomana virtana. Välillä parempia ja välillä sitten huonompia sovituksia ja oudompia viisuja, mutta enimmäkseen hyviä. Jouluisia tuttuja ihania. 
Kynttilöiden poltto on tässä vähän jäänyt, kun ei vain jaksa. Ei ole illalla aikaa valvoa kynttilän valossa, ja päivällä on töistä tullessa muutakin tekemistä. 
Niin kuin vaikka nuita joulukortteja tuossa, kartongit ja liimat on viikon lojuneet tuossa pöydän päässä, välillä jotain olen saanut aikaiseksi mutta hitaasti se toimii. Tämän vuoden joulukorttitehdas Tyynen tapaan. 
Lahjat olen saanut hommailtua. Hyvä Minä! Paketointia vähän vielä, mutta se ei haittaa. Siitä tulee jouluinen olo, kun käärii paketteja ja teippailee ja saa sitoa lahjanarua. Semmoinen tonttu olo, hyvällä tavalla. 

Tänään oli siis lauantai tädin ja serkkutytsyjen kanssa. Kaupungilla käytiin kaupoissa, ja tutustuin muutamaan uuteen tuttavuuteen, joissa en ole ennen käynyt. 
Yritimme Pannukakkutaloon syömään, mutta se oli täynnä. Emme jääneet odottelemaan, vaan suuntasimme kahvila Biskettiin. Latte oli kuumaa ja hyvää.
Illalla menimme Tuomiokirkkoon kuuntelemaan J.S. Bachin Jouluoratoriota. Oli kyllä hienoa.
Alkaa olla nälkä. Joten Syönti.

Huomista ja Kauneimpia Joululauluja odotellessa
Tyyne

Ensimmäinen Adventtisunnuntai. 

Meidän joulukalenterimme toinen luukku sisälsi runon aiheeseen liittyen.

Yhden vain,
yhden kynttilän
sytyttää sain.
Katsoin liekkiin
hehkuvaan,
mietin hetken
aikaa alkavaa.

Mikä on,
mikä tie?
Se kohti Joulua
meitä vie

.

Nyt täällä on lunta. Eilen satoi salamyhkäisesti niin, etten huomannut ennen kuin katsoin ikkunasta ja sain lumennäkemis-iloitsemis -kohtauksen, joka sisälsi huokauksia Anskulle ja diipadiipaBätmääään -huudahduksen, ja hihitystä ja hymyä. 

Illalla tänne ilmestyi muutama Tyrnäväntyttö keksikasan kera. Se sitten yhdessä tuhottiin ja naurettiin ja muutenkin oltiin ihan tyttöjä joulukuun ensimmäisenä päivänä. 

Tänään oli myös lumista, ja päädyimme Erääseen Grillikotaan syömään ja juttelemaan, ja Hannan kanssa saatiin vähäksi aikaa koirat. Ihan melkein itselle.

Aamulla TYÖ

joten nyt nukkumaan. :)

Tänä päivänä tassuista laulun teen

se liittyvi kuonoon kultaiseen.

Tämä kaikki aaltojen avulla ui

ja rannalla seisoja ihastui

sillä tapahtuu kovin harvoin, että

tulee armas ystävä pitkin vettä.

-Elina Karjalainen-

Kakskytkolme yötä jouluun on

laskettiin tässä aamusella Toljanterin kanssa. Ja Anskun.

Ja aukaistiin meidän ikioman Joskuntekemän joulukalenterin ihkaensimmäinen luukku

ja siellä sanottiin että: 

MUISTA! tuhmat lapset eivät saa lahjoja.

Tässä kahvia keitellessä lauantaipäivän harmaudessa lumisadetta odotellessa on hyvä olla. On joulukuu.

Jossain mielen perukoilla on joulukorttisuunnitelmia. Muitakin suunnitelmia, jouluun liittyviä ja ei niinkään jouluun liittyviä.

!!!

Ansku toi minulle After Eight -suklaata!
Ja minä keitin Anskulle kahvia.