Ei ihan tavallinen lauantai. Tai no, mikä nyt on 'tavallinen lauantai', taas näitä määrittelyongelmia.. Mutta kuitenkin. Ei ole ihan tavallista viettää päivää helsinkiläistädin kanssa. Hän kun nyt vain sattuu asumaan sen verran kaukana, ettei tule nähtyä kovin usein.
Tässä on kirjoittamisen kanssa ollut taukoa. Johtuen lähinnä siitä, etten ole jaksanut. Kertakaikkiaan vain ei ole riittänyt aika eikä voimat eikä järki.
Koska työharjoittelu. Tai itse asiassa TYÖSSÄOPPIMINENhan sen oikea nimitys on, mutta harjoittelu nyt vain kuulostaa niin paljon järkevämmältä ja tutummalta. Niin että siitä nyt sitten puhun. Harjoittelusta.
Olen siis harjoittelussa leipomossa. Herätys aamulla on Liian Aikaisin. Bussia saa aina odotella vähintäänkin vähän aikaa, joskus enemmänkin. Kello Seitsemältä olen leipomolla pöydän ääressä letittämässä pullapitkoja. Ja siitä eteenpäin sitten töitä. Erilaisia leipomohommia, joko tekemässä tai sitten pellittämässä linjalla. Voi ihmiset, ette tiedäkään, kuinka monta munkkia ja viineriä ja pullapitkoa ja joulutorttua on Tyynen käpälien läpi kulkenut näiden parin viikon aikana! Kun ei sitä tiedä itsekään. Ihan tarpeeksi monta. Ja homma sen kuin jatkuu, tämä meidän orjatyö, jota työssäoppimiseksi kutsutaan. Leipomon vakityypit kuitenkin saavat palkkaa työstään.
Mutta mitäpä se auttaa enempää valittaa. Ei se hyödytä yhtään, eikä valittamista sikäli edes ole.
'Nyt tauolle ja sen jälkeen hakemaan vähän joulumieltä linjalta!'
Tarkoittaa tähtitorttuja. Sakara sakara sakara sakara nipistys pyöräytys nipistys. Uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Onko ihme, kun illalla silmät sulkiessaan näkee tähtitorttuja?
On sitä joulua kuitenkin muuallakin.
Keittiön pöydälle muuttanut radio on löytänyt kanavakseen Jouluradion. Naps vain, ja joululauluja tulvii loputtomana virtana. Välillä parempia ja välillä sitten huonompia sovituksia ja oudompia viisuja, mutta enimmäkseen hyviä. Jouluisia tuttuja ihania.
Kynttilöiden poltto on tässä vähän jäänyt, kun ei vain jaksa. Ei ole illalla aikaa valvoa kynttilän valossa, ja päivällä on töistä tullessa muutakin tekemistä.
Niin kuin vaikka nuita joulukortteja tuossa, kartongit ja liimat on viikon lojuneet tuossa pöydän päässä, välillä jotain olen saanut aikaiseksi mutta hitaasti se toimii. Tämän vuoden joulukorttitehdas Tyynen tapaan.
Lahjat olen saanut hommailtua. Hyvä Minä! Paketointia vähän vielä, mutta se ei haittaa. Siitä tulee jouluinen olo, kun käärii paketteja ja teippailee ja saa sitoa lahjanarua. Semmoinen tonttu olo, hyvällä tavalla.
Tänään oli siis lauantai tädin ja serkkutytsyjen kanssa. Kaupungilla käytiin kaupoissa, ja tutustuin muutamaan uuteen tuttavuuteen, joissa en ole ennen käynyt.
Yritimme Pannukakkutaloon syömään, mutta se oli täynnä. Emme jääneet odottelemaan, vaan suuntasimme kahvila Biskettiin. Latte oli kuumaa ja hyvää.
Illalla menimme Tuomiokirkkoon kuuntelemaan J.S. Bachin Jouluoratoriota. Oli kyllä hienoa.
Alkaa olla nälkä. Joten Syönti.
Huomista ja Kauneimpia Joululauluja odotellessa
Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti