Kevätväkkärä

Pilailupuoti, johon aurinko on paistanut koko aamun ja tehnyt liikkeestä lähes saunan. 
Sisustajan karkkikauppa, Tyynen Rahan Hävityspaikka Sinooperi, Stockan tuhannet hauskat asiat; tuoksukynttilöitä, koristelehmiä, Iittalan Kastehelmiä, Mariskooleja, banaanileikkuri, mansikankannanpoistaja, Arabia 140v -lautaset, muffinivuokia, paistinpannuja, Muumiastioita... Yhä vain kasvava litania ihania hypisteltäviä joihin ei ole IKINÄ varaa.
Pannukakkutalon pihalla paistoi aurinko. Punavalkoruutuinen pöytäliina ja torin äänet. Kahvia ja pannukakkua.
Kauppahallissa tuoksui kaikki ihana. Miten kauan voi seisoskella kalatiskin edessä vaikuttamatta epäilyttävältä?
Erittäin myyjähenkinen mies antoi maistaa muikkuja, jotka oli paistettu rakkaudella, lämmöllä ja voilla. Sillä hetkellä ei ollut erityisemmin nälkä, mutta jos nyt lähtisin, voisin vielä ehtiä torille hakemaan muikkuroveen...  
Eräässä kojussa myytiin lähes neljänkympin kilohinnalla aivan järkyttävän isoja fudgepaloja.
Rotuaarilla taikuri Kari sai lapset nauramaan ilmapallotempuilleen.
Jätksikiskat saivat asiakkaita. Ei tosiaankaan ole aukaistu liian aikaisin, on ihan tarpeeksi kesä jo. Jäätelöitä ajatellen.
Lankamaailmasta lähti äidin mukaan nelisen kiloa matonkuteita. Ja täältä kämpiltä pussillinen pikkusiskojen unohtuneita vaatteita.
Jääkaapissa vappua odottaa pullollinen raparperisimaa.

Meidän pihakoivussa varis hautoo pesässään. Jospa poikaset ehtisivät kuoriutua ja lähteä ennen kuin lähden itse... En ole vielä koskaan seurannut lintujen pesästälähtöä. Nyt se olisi niin helppoa.
Ja jospa yksikään, ei edes todella, TODELLA nälkäinen lokki kävisi ryöväämässä tuota pesää. 
Ne on minun variksia. 
Irti niistä. 
Kiitos.
Terveisin Tyyne.

Maan päivä

Aurinkoenergiaa tyttöenergiaa kevätenergiaa!
Lämmintä ja aurinkoista. Ja Rotuaarille on ilmestynyt jäätelökioskeja.
Kesän ensimmäiset jäätelöt tyttöjen kanssa! Harmi, että muiden piti palata takaisin koululle. Sain siis syödä jätskini ihan yksin. Siitä, jäätelöstä nimittäin, ja auringosta, ja kaikesta tästä keväästä sai jo aiemman energian päälle kunnon siivouspuuskan. Ja riittipä Tyynen energiat tänne blogiinkin asti!
Suunnitelmiin kuuluu oikeastaan vielä yksi asia. Pitäisi käydä hakemassa kukkia. Maljakkoon. Maljakkoa ei tosin ole.. Harmi. Ehkä pitää käydä hakemassa sekin. Tai sitten laitan kukkaset mehukannuun. Kai niin voi tehdä? Minun mielestäni ainakin. 
Soitin soittaa Vivaldin Neljää vuodenaikaa. 

On maanantai. Saa nähdä, mitä viikko tuo tullessaan. Perjantaihin tuntuu olevan pitkä aika.Ja kaikkea jännää voi tapahtua.

Sitä odotellessa. :)
Keväinen Tyyne

Nurkan takaa, ei ruudun

Tiet on melkein kaikki jo lumesta paljaina. Jostain on jopa harjattu hiekoituskivet pois. Kevät ON jo ihan selkeästi.
Tällä hetkellä sataa vettä. On satanut jo monta tuntia, olen sitä kuunnellut. Täällä keittiössä turvassa pisaroilta. Ne vain ropisevat seinäpelteihin. 
Viikonloppuna paistoi aurinko.
Paistaa nytkin, mutta pilvien takana vain.. Nurkan takana. 
Nurkan takaa kurkistelee muutakin kuin aurinko. Kesä on hyvää vauhtia tulossa. Sade sulattaa kaupungista loput lumet. Eräiden pihalaattojen välistä kurkisteli jo vihreitä lehtiä.
Tulevaisuuskin on kaiketi nurkan takana. Sen tietää olevan, mutta sitä ei näe. Voi arvailla, mutta osuuko oikeaan, se on eri asia. 
Toisaalta haluaisin nähdä nurkan taakse. Ihan vähän vain kurkistaa. 
Ja siltikään en. 
Ehkä on parempi pysytellä visusti tässä hetkessä ja vain odotella sitä Tulevaisuutta. 
Aika toiveikkaana odottelenkin. Kesää, muun muassa.

Otsikko vähän valehtelee. Onhan tämä melkoista ruudun takaa kurkistelua tämäkin.
Ja paljon muutakin, ruudun takaa.
  
Sangen sekavaa tekstiä 
sangen sekavalta Tyyneltä.

Kuu kiurusta - paljonko variksesta?

Eilen tauolla lähdimme Suskin kanssa puistoon katsomaan sorsia. Ne luulivat saavansa syötävää ja tulivat lähelle. 

Varis rakentaa pesää meidän ikkunan edustalla olevaan koivuun. 

Tänä tiistaina

Tänä tiistaina oli tämän jakson ensimmäinen keittiöpäivä.
Tänä tiistaina ajattelin ihan hassuja heti herättyäni. 

Tänä tiistaina istuskelin Suskin kanssa Rotuaarin Mäkkärin yläkerrassa ikkunapöydässä ja katselimme ihmisiä.
'Tuo tyttö oottaa ihan selvästi jotaki'
'Nii oottaaki onkohan sillä treffit'
'On varmaan'

'Mihin se nyt lähti'
'Ehkä se tuli jota se ootti'
'Joo niin tuliki kato!'
'Ai tuo ruutupaita'
'Nii'

'Söpöä'

Sieltä näki paljon. Olisin viihtynyt pitemmänkin aikaa katselemassa ikkunasta. 

Kävin eilen antikvariaatissa. Yleensä olen mennyt sinne vain katselemaan 'jotakin', tällä kertaa menin oikeasti etsimään. Jotakin. Ja löysinkin etsimäni, Jonas Jonassonin kirjan 'Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi.' Oman pidennetyn pääsiäislomani aikana kuuntelin kirjan äänikirjana mummun kanssa. Ja hyvä kirja onkin! En kuullun tarinaa alusta asti, joten halusin lukea sen. Ajatuksena oli ensin, että etsisin kirjan kirjastosta, mutta eilen satuin kulkemaan juuri sen vakioantikvariaattini kulmilla ja päätin kurkistaa, olisiko nide ehkä siellä. Ja kuten sanottu, olihan se. Ostin siis Satavuotiaan joka karkasi ikkunasta ja katosi hyvin edulliseen hintaan. Ja aloitin lukemisen samantien.

Kirjoittelu on ollut olematonta viime aikoina. Viime postauksesta on lähes kuukausi aikaa. Ei ole yksinkertaisesti ollut yhtään kirjoitusfiilistä. Ei tippaakaan. Kaikkea on tapahtunut, mistä sitten aioin kirjoittaa, mutta. Ei vain voinut. Ei voi ihan pakolla kirjoittaa, tekstistä tulee tönkelöä.. Nytkin meinaa olla vähän hakusessa. 
Jospa tämä tästä.

On paljon enemmän kevät kuin silloin kuukausi sitten. Kun ilmassa alkoi jo tuoksua keväälle.
Nyt teillä on paljon lumettomia kohtia, ja paljaalla asfaltilla kävely on ihanaa. Vaikka pyörätiet ovatkin ihan hiekoitushiekan peitossa.
Kaikkialla on märkää. Eilen koulusta tullessa jokainen lätäkkö heijasti auringonvaloa. Piti kävellä silmät sikkaralla. Ettei häikäisisi. 

Sunnuntaina näin joutsenen.