Voi Vauva

Pikkuprinssi tummatukka,
karvakorva menninkäinen,
vinonenäinen vauveli.

Se on niitä Lokakuun Poikia. Pikkuinen veli.

Anna-Loviisa Uusi-Illikaisen runosta

Pieni sydänten murskaaja

vanamonkukkakasvoin

hennon vaalean punervin

uinut kätkyessä.

Mahdatko nähdä

vanamon kukista unta?

Repaleinen lokakuu

Kohta lopussa tämäkin. Lokakuu. Lokainen kuu, niinkö?

 

Kontrabasso saa sellon näyttämään pieneltä

Kotikotona on lunta

Tattua! Tänne! Eti!

Loma, siis koulusta

Kotikotona syys- eli talvilomaa viettämässä. Pikkusiskoni mun innostui piparinleivontaan, ja lopputulos oli ihastuttava.

Mörköjä

Ei mörköjä ole olemassa. Vai onko? Erilaisia pelottavia asioita ainakin. Joitakin voi möröiksi sanoa myös.
Muumien Mörkö on iso, surullinen hahmo.. Jolla on violetti kaapu. Muumien Mörkö, näin sivumennen sanoen, on muuten tyttö. Tämän tiedon voi löytää kirjasta Muumipappa ja meri. 
Kerran, pienenä tyttönä, näin painajaista Möröstä. Minun piti värittää ihan valtavan kokoinen Mörön kuva, ja violetin väriset kynät loppuivat kesken. Siihen sitten heräsin itkien. Hetken päästä jo nauroin, kertoessani unesta äidille. Vieläkin se on aika hauska tapaus.
On muitakin mörköjä. Pelkopeikkoja, sänkyjen alla tai pensaissa, tai pimeässä talossa tai ulkona muuten vain. Kun on pimeää. Joskus pelkoja on valoisaankin aikaan. Mutta enimmäkseen pimeässä. 
Viime viikolla sattui eräs tapahtuma. Hyvin surullinen tapahtuma ja erittäin järkyttävä. Aluksi tuntui, ettei se juurikaan vaikuttanut minuun itseeni. Tällä viikolla olen kuitenkin huomannut, että pelkopeikko on minunkin seuralaiseni aina välillä. Ehkä koululla hetken aikaa, ehkä ulkona ikkunan takana, ehkä pyörätien varrella, kun on pimeää ja ihmiset ovat mustia hahmoja tuulisella tiellä. 
Uskon, että tämä kyseinen peikko jää pois jossain vaiheessa. Nyt se kuitenkin on, ja helpottaa tietää, mistä se johtuu. Että minulla on syy pelätä vähän. 

Elämä jatkuu. Jonkin aikaa kuljen mörön seuratessa parin askeleen verran jäljessä. Ei päästetä mörköä rinnalle kulkemaan. Ei tartuta mörköä kädestä kiinni.
Läheisyys lämmittää. Yksin ei tarvitse olla.

makes people talk

Perjantai-iltapäivänä lähdimme Reetan kanssa ulos syksyyn, Kiikkusaaren leikkipuistoon. Keinumaan ja nauttimaan syksystä, vaahteranlehdistä ja auringosta. Myöhään perjantaina tuli noutaja, ja kyyti lähti kotia kohti. Perillä oltiin myöhään yöllä, mutta lähes kaikki olivat vielä hereillä, ja äiti sai yllätyksen. Lauantai-ilta kului siskojen kanssa syntymäpäiväkakkua rakennellessa. Kyseisestä kakusta ei tullut otettua yhtään kuvaa, mutta se oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi. 25 kakunsyöjää saivat osansa, ja kakkua jäi vielä.

Läkerol-pastillit. 
Cactus.
Makes people talk. 

Aristoteleen kantapää ja kynttilät. 

Lokakuussa kaksituhattakolmetoista

Syksy syksy syksy

                                                              SYKSY 

Ja viikonloppuna soittelin tosi vanhasta (no ei nyt niin KOVIN vanhasta mutta kuitenki) siikkarikirjasta lauluja, ja löysin tuon laulun nuotit. Nyt pitäisi vielä saada ne paperille jollain konstilla. Huomasin muuten, että nuottien yläpuolella oli merkintä 'Kansansävelmä Kuusamosta.' Siksikö se sykähtää niin lähelle?

Kärkkäisen sikapäivillä tuli pyörähdettyä myös. Sieltä löytyi yllärilahjoja pikkusiskoille ja tietenkin KARKKIA, ja Tuija Lehtistä on lueskeltu jo useampia päiviä. Viikko, itseasiassa. Nappikaupan naiset siis meneillään. Ja langat pussissa ovat vielä pussissa, mutta tuntuu vähän, että pitäisi päästä tekemään jotain. Olen kuitenkin yrittänyt saada koulujuttuja tehtyä tämän päivän aikana.. Saa nähdä, mitä torstai tuo tullessaan. Opinnäytetyöjuttuja ehkä, tai sitten jotain ihan muuta. :) 
Sunnuntaina Ansku, Josku ja Pojat kävivät kahvilla mökkireissun jälkeen (reissun, jolla minunkin olisi pitänyt olla mukana) ja aiheuttivat paljon meteliä, väittelyä ja piristyksen. Kiitos siitä ü.

Tapahtui niinä päivinä

Että koulunkäynnistä (opiskelusta) on tullut lähinnä vitsi. Joka toinen päivä käyn koulua, joka toinen teen metkuja - eeeei kun..
Ihan mukava tämä tokajakson lukujärjestys.

Että keskiviikkoiltana seurojen jälkeen pelasimme tyttöjen kanssa änäriä. Ihan hyvin meni, hävittiin vain 7-1.

Että torstaiaamuna heräsin puoli kymmenen aikaan Anskun kahvinkeittokäskypuheluun. Kahvit siis keitettiin ja juotiin, minkä jälkeen suuntasimme koululle syömään Hannan seuraksi. Ja kun mahat oli ruokaa täynnä, oli hyvä lähteä tallustelemaan kohti lankakauppaa. 
Ostin lankoja. Niistä langoista ehkä tulee jotain tässä lähiaikoina.. :)

Neljän aikoihin minun piti treffata Hanna. Niin tapahtuikin, vaikka sattuikin pari muuttujaa.
Kello 15.30. jätin Anskuseni Laanilaan silittämään verhoja ja lähdin kotia kohti. Suunta oli tosin aluksi ihan väärä, ja kadotin itseni jonnekin Laanilan pusikoihin. Onneksi kuitenkin löysin itseni tuhlaamatta ihan hirveästi aikaa.

Että sitten kuitenkin tapasin Hannan. Risteyksessä, niin kuin oli sovittukin, mutta risteys oli hieman eri kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan. 
Ja lähdettiin Yli-Iihin. Missä itse asiassa aloitin tämän postauksen kirjoittamisen, ja lopetinkin, mutta tekniikka oli vähän vastaan, ja nyt kirjoitan toisen kerran. 

Että huomenna sitten alkaa opinnäytetyön suunnittelu ihan todella. Onko totta, että tämä koulu on kohta loppusuoralla? Mitenkäs sitten suu pannaan, Tyyne?