Elä täysillä

 

 Pienten esineiden pitelyä -kuvakokoelma

(2 kuvaa vain mutta kokoelma se silti on)

Vasemmalla sormustin (piti kertoa eräälle, mikä se on.) Oikealla ruusutylla äidille. 

Toinen on niin pieni ja suloinen!

Tässä parvekkeen ovi. Verho on sen edessä vain näön vuoksi, se EI estä ampiaisia lentämästä sisälle (nimim. Linnoittautunut eteisen lasiovien taakse.)

Välillä vain tuntuu juuri siltä että Sydän ja Aurinko ja Sinivalkoraitaiset verhot.

Tai siltä, että kynttilöitä ja tuomenkukkia.

(Kynttilöitä toukokuussa! Uutta Tyynelle)

Niin, tuomenkukkia... Hei te Oulun Nokiarakennuksen tontin omistajat, jos kaipaatte niitä kolmea kukkivaa tuomenoksaa, ne ovat täällä. Tulkaa hakemaan jos haluatte ne takaisin (nimim. Rentun Ruusu.)

Mummun tuomat puolukat pääsivät hyötykäyttöön. Tuli melkein yhtä hyvää kuin se Tarun tekemä.

Ja ajatella, että on toukokuu! Ihan kesä jo.

Ja hei, Leijonat on FINAALISSA! 

Tässä vähän Jaromir Jagrin tunnelmia jäähyaitiosta 

(voi poika parkaa, eikö kaikki mennytkään niin kuin piti?)

Ja tosiaan... Se olis Venäjä vastassa sitten huomenna. Saas nähdä kui käy.

Piknik ja muuta

Ihan jännästi yllätten onkin toiseksi viimeinen kouluviikko. Ja sekin vain kolme päivää pitkä. Tarkoittaa siis sitä, että tänään (torstaina) olen lomaillut. Herännyt myöhään, kierrellyt hiukan keskustassa (äidin asioilla), soitellut pianoa ja nauttinut. Tyttöjen kanssa lähdettiin piknikille. Oli mukana viltti, jäätelöä ja muuta hyvää, kuten kuuluukin. Piknikpaikkaa lähestyttäessä aurinko oli valitettavasti mennyt jo pilveen, mutta ei se meitä hidastanut. Vaikka tuulikin oli vähän viileä. 
Eväät saatiin syötyä, hyvässä seurassa tietenkin, ja hauskaa oli kyllä.

Hauskasta tulikin mieleeni eilisilta. Seurojen jälkeen sain kämpälleni vieraaksi ystäviä. Oli hirveän mukavaa, minulla ainakin. Pikkuinen kummipoikani, kohta kahden vuoden ikäinen pellavapää, oli käymässä myös. Poika puhuu jo paljon; illan aikana kuultua muun muassa 'isin volvo auto', 'luisua vettää' ja 'kiitos ruuasta aamesti.' 
Eilinen ilta oli lämmin, ja kun vieraat sitten kymmenen jälkeen lähtivät, kokosin itseni ja lähdin itsekin. Lenkille nimittäin. Nautin ihan kympillä lämpimästä ilmasta ja vihreästä nurmikosta ja vihreistä puista ja keväästä ja vapaudesta. Kummallinen vapaudenkaipuu taas kevään tullen nostaa päätään, ja minä vilkutan sille ja sanon 'hei.'

Tänään illan päälle lähdimme Reetan kanssa hänen kotiinsa palauttamaan yhden autoa katsastaneen isähenkilön. Matkamme siis suuntasi Pudasjärvelle, jossa emme sitten saaneetkaan nuotiotulta ja makkaraa, mutta sauna kuitenkin lämpesi ja iltapalaa löytyi (vaikkei makkaraa.) Paluumatka kului joululauluja kuunnellessa. Joululauluja siksi, että Reetan autossa on kasettisoitin, ja ainoat äkkiä mukaan napatut kasetit sattuivat olemaan juuri niitä.

Kevät siis on, ja hyvä niin. Lentopallossani on ilmaa, kiitos Heikin. Huomiseen vapaapäivään on hyvä jatkaa

vapaana kuin taivaan lintu
Tyyne.

Vihreää, vihreää!

Onko kevättä rinnassa onko?

Olen ollut heittämässä tikkaa. Enpä ollut heitellytkään sitten viime kerran, ties milloin sekin on ollut. Otettiin tyttöjen kanssa kisa. Kisan lopputuloksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että harjoittelin tikanheittoa koko sen ajan kun tytöt pelasivat biljardia (itsepähän pelasivat.)

Olen seurannut jääkiekkoa. Kyllä, on taas se aika vuodesta. Kevät ja jääkiekon MM-kisat. Minskissä tällä kertaa. Eilinen peli ei välttämättä valkovenäläisiä paljon naurattanut.

Kas, karkkia.

Oikealla näkyy piano. Oikeastaan voisin kohta vähä soitella. Vasemmalla, tuossa ruskealla sohvalla voi nähdä (jos tarkasti katsoo) laukkuni. Ja makuupussin. Viikonloppu Ranualla kutsuu. Sunnuntaina juhlitaan ystävien kihlautumista.

Huomenna lauantaina on opiston päättäjäiset. Omista vastaavista on jo kolme vuotta aikaa. Kolme vuotta! Ajatella. Ja nyt on siskoni joutumassa kesälaitumille opistokodin turvista. Veikkaan, että huominen on kyyneleinen päivä eräällä Ranuanjärven rantatontilla.

Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin

Minä en. En maanantaisin enkä muutenkaan. Ainoastaan hiukan väsynyt, mutta onnellinen.

On kevät.

Tuuli hiljaa

Tuuli hiljaa henkäilee

tai ei ehkä ihan niin hiljaa aina. Itse asiassa säästä en osaa sanoa juuri mitään
tai no
eilen ainakin oli ensin pilvistä. Sitten paistoi aurinko, oikein suloisesti paistoikin, ja ihan oikealla hetkellä.
Sitten harmaa pilvimassa täytti taivaan, ja tuuli yltyi ihan yllättäen, ja saimme lumisateen niskaan. Se ei kestänyt kauaa kuitenkaan, ja pian taas tähtösemme nimeltä Aurinko valaisi, hymyjen lisäksi siis. 
Tänään on ollut lorvipäivä.
Jos on koulussa, ja tuntien loppuessa väsyttää niin, ettei jaksa lähteä koulusta pois, tietää, että on aika mennä päiväunille. Ja niin teinkin.
Kesken päiväunien heräsin ja olin harhailla kaappiin. Onneksi tajusin harhailuni ajoissa. 
Sitten, päiväunien lopuksi (koska tähän heräsin lopullisesti), puhelimeni soi (tärisi) ja sain langan (minkä ihmeen langan.. kännykkäaika) päähän äitini. Ylimmäisen postinaavaajani siis. Informaatio löysi tiensä perille ja sain yllättäviä ajattelunaiheita. En vain tiedä, ajattelisinko vakavasti vai en. Välttämättä en.

Päiväunien jälkeen lorvailu sen kuin jatkui. Ja lopulta, illalla kahdeksan aikaan, ryhdistäydyin ja otin suunnan kohti Tuiraa. 
Ilta kului joutuin kahvitellessa, nauraessa, puhuessa ja kuunnellessa. Kuten tavallisestikin, kun on Haapanen kyseessä.

Ja nyt on yö, ja nukkua pitäisi, kohta.
Joten hyvät yöt toivotan ja kauniit unet
kaikille.

Tyyne

Harakka on kaunis lintu

Otsikko ei nyt mitenkään liity mihinkään, totesin vain asian ohitettuani kaksi kaunista mustavalkoista elävää.

Varsinainen asia olisi sitten tässä: Tyynen viikko värikuvina 
                                                      eli yksinhuoltajan arki
                                                      (suom. huom. olin siis lapsenvahtina)

Lainalapsista pikkuisin

Lainalapset liukumäessä

Eväsretki paras retki

Veteraaniemme kunniaksi

Ystäväni Willer (lainalapset välipalalla)

Hymyilevä tiikeri

Olikohan aina kyltin mukaan?

Valborg

Aamu saattoi näyttää tältä..

..ja ilta tältä

 Kunnes sitten tänään aamuni oli tämän näköinen.

Ja kas, tuliaisia lainalasteni levänneiltä vanhemmilta Ü