Tuuli hiljaa

Tuuli hiljaa henkäilee

tai ei ehkä ihan niin hiljaa aina. Itse asiassa säästä en osaa sanoa juuri mitään
tai no
eilen ainakin oli ensin pilvistä. Sitten paistoi aurinko, oikein suloisesti paistoikin, ja ihan oikealla hetkellä.
Sitten harmaa pilvimassa täytti taivaan, ja tuuli yltyi ihan yllättäen, ja saimme lumisateen niskaan. Se ei kestänyt kauaa kuitenkaan, ja pian taas tähtösemme nimeltä Aurinko valaisi, hymyjen lisäksi siis. 
Tänään on ollut lorvipäivä.
Jos on koulussa, ja tuntien loppuessa väsyttää niin, ettei jaksa lähteä koulusta pois, tietää, että on aika mennä päiväunille. Ja niin teinkin.
Kesken päiväunien heräsin ja olin harhailla kaappiin. Onneksi tajusin harhailuni ajoissa. 
Sitten, päiväunien lopuksi (koska tähän heräsin lopullisesti), puhelimeni soi (tärisi) ja sain langan (minkä ihmeen langan.. kännykkäaika) päähän äitini. Ylimmäisen postinaavaajani siis. Informaatio löysi tiensä perille ja sain yllättäviä ajattelunaiheita. En vain tiedä, ajattelisinko vakavasti vai en. Välttämättä en.

Päiväunien jälkeen lorvailu sen kuin jatkui. Ja lopulta, illalla kahdeksan aikaan, ryhdistäydyin ja otin suunnan kohti Tuiraa. 
Ilta kului joutuin kahvitellessa, nauraessa, puhuessa ja kuunnellessa. Kuten tavallisestikin, kun on Haapanen kyseessä.

Ja nyt on yö, ja nukkua pitäisi, kohta.
Joten hyvät yöt toivotan ja kauniit unet
kaikille.

Tyyne