Piimä valitettavasti loppui juuri äsken, ja vasta koukkuunjäänyt piimäaddikti pohtii, miten selviää huomisaamusta ilman aamupiimäänsä. Tosin huomionarvoisena asiana mainittakoon, että olen juuri elänyt kokonaiset kaksi päivää ilman kyseistä nautintoainetta, joten ehkä aamusta selvitään kunnialla. Näin uskoisin.
Irtonamuja katosi juuri puoli pussillista (en kerro minkäkokoinen pussi, älkää luulkokaan) parempiin suihin. Loput laitettiin varmaan talteen odottamaan seuraavaa kertaa.
Varmassa tallessa (eri talle kuin edellinen) on myös talven vitamiinit: marjoina pakkasessa. On puolukoita, mustikoita, punaherukoita ja mansikoita. Saapa nähdä, mitä kaikkea hyvää niistä vielä kehkeytyy yhä pimenevien ja kylmenevien iltojen piristeeksi.
Tässä esittäytyy Tyyne Takinkääntäjä.
Monta monituista kertaa olen puhunut WhatsAppin turmiollisuudesta ja haittapuolista. En täällä blogissa tosin, mutta muuten. No, periaatteessa olen edelleen samaa mieltä. Mutta puhelimessani kuitenkin on kyseinen sovellus. Ja siitä on HYÖTYÄ. Ihan totta. Puhelinlasku nimittäin pysyy järjellisissä rajoissa, kun se järjetön määrä viestejä lähetetään wapissa eikä normitekstareina.
Että saa osoittaa syyttävällä sormella: tuossa se takinkääntäjä.
Tai no.
Ei ehkä.
 |
| (ei-niin-oleellisia muistiinpanoja julkaisutuotannon tunnilta) |
Viime viikko kului yllättävän nopeasti. Ja yllättävää kyllä, yllättävän tiukasti opintojen (!) parissa (muka, mitä ihmettä?!) Olen siis suorastaan yllättynyt. Kuten huomata saattaa.
Aktiivisena henkilönä harrastin myöskin seuraelämää eli kävin maanantai-iltana Haapasen kämpällä nauramassa tyttöjen kanssa ja tiistai-iltana Hannan tykönä parantamassa maailmaa. Keskiviikkona oli tietenkin keskiviikkoseurat ja sen jälkeen sain viettää illan mitä mahtavimpien ranualaislikkojen seurassa.
Tiistaina pääsin taas uimaan. Altaassa oli ihmeen tyhjää ja sain uiskennella melko pitkään ainoana sillä radalla. Huomasin, miten hyvä oli uida ilman paineita kenestäkään, joka saattaisi tulla ja ohittaa, tai jonka perässä joutuisin uimaan, tai joka polskuttelisi minun perässäni. Mietin (no en nyt ihan tosissani), kuinka paljon maksaisi vuokrata kokonainen rata yksityiskäyttöön (varmaan paljon!)
 |
| Vaatimaton teekupponen |
 | |
| Mustikkanyhtöpulla |
 |
| Haaveiluvessapaperi <3 |
Mummun luona nukuin vanhassa tutussa sängyssä vanhalla tutulla Lennol-tyynyllä. Siitä ei valitettavasti nyt ole kuvaa. Tyynystä siis. Kun tavallisesti on voinut olla. Mutta on maininta kuitenkin!
Nyt on sunnuntai-ilta ja perjantaihin ei ole täyttä viittä päivääkään. Jospa sitä saisi tulevan viikon kulutettua yhtä hyvin kuin edellisenkin: nopeasti ja samalla hyödyllisesti.
Esimerkki siitä, miten yksi asia johtaa väistämättä toiseen: porraskäytävästä karkkipussiin, ei kun siis -kauppaan.
Ja se WhatsApp vielä. Ilman sitä en luultavasti tietäisi, että rakas hyljätty lemmikkini harrastaa nykyään jääkiekkoa.
Eikä se sitä paitsi ole ihan kokonaan hyljätty, muistan kyllä kysellä onko siitä huolehdittu.
Nyt nukkumaan.
<3 Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti