Vaikka todellisuus yrittääkin joskus kovasti sitä vastaan. Lauantaina vietettiin kuitenkin häitä. Muutenkin koko mennyt viikko on ollut täysin normaalista poikkeava: koulupäiviä oli ainoastaan kaksi, joista toisenkin jätin kesken ja karkasin kohti kotiKuusamoa. Lisäksi minulla oli Aatu koko viikon, täällä, itselläni. Ja kotona.
Kuluneet viikot muuttamisesta ja jo sen suunnittelusta lähtien ovat vaatineet paljon voimia. Nyt uskon arjen alkavan rullaamaan taas entiseen malliin. Saatan ehtiä jopa siivota täällä. Reetan kanssa on suunniteltu lenkkeilyä, ja pyörätiet alkavatkin olla siihen malliin sulat, että eikun lenkkarit jalkaan ja menoksi vain.
Toistaiseksi olen vielä sen verran hukassa, että ensi viikon lukujärjestyksestä ei ole juuri hajuakaan. Huomenna on herättävä kouluun kahdeksaksi ja perjantai on koko jakson ajan vapaa, mutta sen enempää en tiedä. Siispä ohjelmassa onkin seuraavaksi lukkarin tarkistus.
Venäjänläksyt on tehty, vielä ruotsia pitäisi osata.
Taustamusiikkina tälle jo melko arkiselle aherrukselle soi Rakron Luoja piirtää tiemme kokonaan. Lotta-sisko on simahtanut sohvalle. Toista kämppistä ei näy.
Välilehdellä odottaa ruotsinkielinen teksti ymmärtäjäänsä. Keittiön altaassa on tiskiä, vessan komerossa pyykkiä. Nurkissa on pölyä ja matkaraportin palautuspäivä lähenee. Sängyllä on kesken yksi kirja ja sen vieressä toinen. Presidentinkelpoiset tuolit ovat edelleen hiomatta. Ja suihkuunkin olisi mentävä. Ei lopu Tyynellä tekeminen.
<3
Tyyne
Jaa, jaa sitä voi näinkin kuvata, kaikkea sitä vanhana näkee ja oppii. t. mummu
VastaaPoista