Aivojumppaa

Sain Facebookissa haasteen. Melkein kerjäsin sen itselleni, kun vaikutti niin hauskalta. Haasteena oli kirjoittaa viikon ajan tilapäivityksiä pelkästään kyseisen viikonpäivän alkukirjaimella. Ja niinhän sitten teinkin, ja hauskaa oli. Päätin postata päivitykset myös tänne.

Sunnuntai
Sunnuntaina suuntasin sotilaiden silloisille sijoille silmäilemään suurta spektaakkelia. Sitten sipsutin seuraamaan sessejen säntäilyä, sievää se. Suklaajäätelöä sain sunnuntaikahvin seuraksi, soma silmälasipääni sellaista syötti.

Maanantai

Mitäkö mietin? Maanantain musertavaa mahtia. Minuuteittain mokelsin Molotovin mammankieltä. Myös Melukylän mukuloiden maailmaanluojan menneitä mietteitä muistelin. Muinaisten mahtien myötävaikutusta maailman menoon mietiskelimme. Mykersin minikokoisen mallikappaleen monien mainostamasta materiaalista Minnalle. Mahtaa moni miettiä, mistä mölisen. Maanantai muodostuikin mainioksi, murheettomaksi. Mielisin myös muistaa mussukkaa monin meilein. Maanantain mentyä mahdan morjenstaa Mummuakin.

Tiistai

Tiistaista tahtoisin tarinoida. Tänään tyttö tokeni telefoonin tiluliluun. Tuokion taivastelimme tapahtumatehtävää, tuleekohan täydellinen? Täytteeksi t-paitaan tuppasin tavallista talviperunaa. Tuonnempana taisin tallustaa tummun taustatukena tavarataivaassa. Tiputimme taivaalliset tonitsikahvit. Täydensin tiistain tepastellen toisaalla. Täysillä tunnen: tämä taitaa tuntua todelliselta.

Keskiviikko

Kuinka kaunis keväinen keli! Kuitenkin kylmä. Kuivat kuolleiden kasvien kappaleet kieppuvat katupölyn keskellä. Kamalaa kuluttaa kevätpäivä koulussa kärsien. Kesken kaiken, kahvitauolla, keräsin kamppeeni kehenkään katsomatta. Karkasin koululta, kävelin kauppaan keventämään kukkaroa. Kustansin karkkia kestääkseni kunnialla. Kieltäydyin kertomasta kavereille. Kotimatkalla katselin karsaasti kivimursketta. Kyseiset kappaleet, kera katupölyn, kaiketi kirvoittavat karkeuksia kulkijoiden kieliltä. Kämpillä katselin keittiössä kuraisia kulhoja, kuppeja. Kämppiksen keissi kerätä kamat kaappeihin. Kohta kerään kaiken kestämykseni, kolautan kaaliin kasan karseita kiertoilmaisuja kunnon käyttösanoille. Kalle Karlssonin kotikielen koe koittaa kuitenkin kohta. Koetan kestää.

Torstai

Tilapäivitys: takana tuulisia tunteja. Tiellä tarpominen työlästä tuulen takia. Tein tentin, tulos toivottavasti tyydyttävä. Täällä tuvassa täytin työhakemuksia. Turhauttavaa toimintaa, toistaa tietoja tunnista toiseen. Tarpeen tullessa tytöt tiesimme tien tunnetulle talolle. Tiloissa taitojaan toitottivat tenorit, toki toisetkin taitajat. Toistekin tahtoisin tuollaiseen tilaisuuteen. Takaisin tullessa tuuli tuiversi takaapäin. Tavattomasti toimivampaa tielläkulku tällöin. Tienvarressa tuntematon tiiraili taivaalle tarkennukset tasattuina. Tuskin tutkaili talitinttejä. Tuntuvammat tuulentuomat todennäköisesti tarkkailussa. Tuvassa tartuin tassuilla tikkuihin. Tarkoituksena tehdä talvipipoa toimivampi, tuulettuvampi tupsulakki. Turhan tuntuvasti tarkenee talvimyssy takaraivolla. Täällä tarvitaan tuotapikaa tuutulaulua. Taidan tipahtaa tiedottomuuteen tummiksi tunneiksi. Tavataan toetessa, terveisin Tyyne.

Perjantai

Perjantaina päivä paistoi. Puoleltapäivin pakkasin pakaasini. Pitemmittä puheitta pääsin Pärjänsuon prinsessan peesiin, pyöräilimme pauhaussiin. Paikan päällä perehdyimme pystysuorien pintojen papereihin. Parhaista paketeista pulitettiin, poistuimme. Polkaisimme parahiksi piristämään perheellisen päivää. Päiväkahvilla pirtinpöydässä porisimme paljonkin. Pian piti palata polkupyörälle, pussiin piti päästä. Polkaistessani pysäkille poimin pakaasini pirtistämme. Päämääränä pilkotti Pattijoki. Perillä pälpätti parvi pikkutyttöjä. Poikien peli pisti perspiroimaan. Pahasti piukat paikat painostivat! Parempiko pärjäsi? Perjantai-ilta päättyi pyöräretkeen. Pompahtelimme pienemmilläkin paasilla, palelimmekin pikkuisen. Pikaisesti palasimme pirttiin pureskelemaan puolista. Päätteeksi pistelimme porkkanapiirakkaa. Poikaystävä pölli palasen, pahis.

Lauantai

Letkeä lauantai. Lätkämatsin loppuhuipennus liikutti laumoja. Litistelin leuoissani lättyjä. Lopultakin lakkaa lauseilla leikittely. Lakkaakohan? Latvaluun lihamöhkäle luettelee loputtomia litanioita lahoja loruiluja.. Laisinkaan lopettamatta. 

Tässä olisi siis melko tarkkaan Tyynen viikon tapahtumista. Haaste aiheutti sen, että tulin joka päivä ajatelleeksi vaikka mitä yhden alkukirjaimen lauseina. Lisäksi harmittelin useamman kerran, ettei viikossa ole päivää, joka alkaisi h-, r- tai v-kirjaimella. Lauseita olisi lennellyt niilläkin.
Mukavaa aivojumppaa. 

Voimavara

Sillä sellainen on ystävyys. Sitä joskus melkein unohtaa, miten paljon voi saada, kun viettää aikaa hyvän ystävän kanssa. Ei välttämättä tarvita sen erikoisempia puitteita. Riittää, kun istuu toisen kotona, kuuntelee kuulumisia ja kertoo omiaan ja puhuu aivan kaikesta muustakin. Kahvi ja mustikkapiirakka ovat silloin sivuseikkoja (vaikkakin ihan kivoja olemassa.) 

Tänään kävin ystäväni luona. 

Ja onni on pyykkikone! Parhaillaankin kuulen pyykkikoneen hyrskytyksen. Ei enää nyrkkipyykkiä! Kone pesee ja toimii. Yksi turha muovinkappale siitä puuttuu, mutta että kuitenkin on pyykkikone! Ja ajatella, maksoin siitä kokonaiset kymmenen euroa. Viisi koneesta ja toiset viisi siitä, että se tuotiin perille asti. Ei internet aivan turha kapistus ole, ei suinkaan. 

Uuden kodinkoneen aiheuttaman helpotuksen voimin pesin tiskitkin hymyssä suin. Ja taisi siinäkin olla mukana ystävyden tuoma energia heiluttamassa tiskiharjaa.

Viime päivinä olen lukenut paljon. Kun kirjastonkirjat oli luettu, siirryin oman hyllyn antimiin. Sitten selvisinkin kirjastoon. Lukemistoon on kuulunut niin romaaneja kuin kouluasioitakin: raportti kirjastojen tulevaisuudesta tarvitsee enää vain kirjoittaa..

Tänä iltana pyöräillessäni koin saman keväisen tunteen kuin kolme vuotta sitten. Blogin aloittamisen aikoina. Pyöräilen edelleen samoja reittejä, ja Kaupungin kevät on niin kovin samanlainen. Odotan jo toukokuun lämpeneviä päiviä ja ihania valoisia iltoja.

Eilen kuulin peipposen laulavan. Ja lokit ovat palanneet kirkumaan Kaupungin ylle. Niin kesäinen ääni! 

Vielä muutamalla kuvalla havainnoin kulunutta viikkoa.

Maitoa ja ruisleipää

Pikkusiskon lättykestit

Kovin on vielä harmaita aamuja

Vares.

Vanha kunnon runotyttö <3

Kuka lie siskoista sanaillut. Hyvin rohkaiseva lausahdus!

Lättykestit isosiskojen malliin ;)

Niin, mikä olikaan opiskeltava ala?

Kiitos

<3

Tyyne

Sateenkaari

Eilen menin kauppaan. 
Kaupan ovella harmaa mies ojensi minulle lappusen käteen. Siinä luki 'Punaiset' ja 'kommunistit.' Lappusen mukaan mies on muurari ja työväenliiton monikymmenvuotinen jäsen. 
Vaikka olenkin tehnyt kokoelmapolitiikkavertailun työväenliiton kirjaston kokoelmapoliitiikasta, en silti aio ruveta kommunistiksi.
Kaupassa olin ihan hukassa. Tuttu kauppa, ja haahuilin missä sattuu! En muistanut, mitä piti hakea. Paitsi maitoa.
Ostin sitten kaksi purkki kevytmaitoa ja jäätelön. Pyörääni talutellen ja jäätelöä syöden kävelin keväisen lämpimässä ilmassa. Aurigonvalo siivilöityi pilvien välistä, ja yllätäen alkoi sataa. Sade tuntui aivan kesäsateelta; lämpimältä ja lempeältä. Kävellessäni katselin taivaalle, ja siellähän se oli. Sateenkaari. Täydellinen sateenkaari pilvien peittämän taivaan koristeena.
Jäätelö maistui ihan kesälle.

Kämpille päästyäni huomasin, että olisi pitänyt ostaa Oivariinia.

Illalla lähdin lenkille. Aika myöhään vieläpä, puoli kymmeneltä. Eikä ollut vielä pimeää. Siksi uskalsinkin lähteä, vaikken ollutkaan ikinä niitä reittejä kulkenut. Lenkkeillen ainakaan. 
Sen verran osasin, että päädyin juuri sinne minne halusinkin. Ja siellä, minne halusin ja minne myös päädyin, kävin sisäisen keskustelun itseni kanssa. Olin nimittäin päätynyt ystäväni kämpän kulmille. Keskustelussa pohdin, jatkaisinko matkaa reippaasti lenkkeillen vai ottaisinko puhelimen taskusta ja kilauttaisin Reetalle.
Päätös oli helppo. Pikainen puhelu, ja sitten olinkin jo alaovella odottamassa ovenavaajaa. Reetta oli juuri laittanut veden kiehumaan. 

Iltalenkki meni loppujen lopuksi vähän poskelleen, kun iltateen lisäksi minut ruokittiin jäätelöllä ja kekseillä. Phase10-peli sujui tuttuun tapaan: keräsin eniten pisteitä (vaikka tarkoitus on saada mahdollisimman vähän.)
Kun peli lopulta päättyi, oli kello niin paljon, etten oikeastaan uskaltanut enää lähteä kuljeksimaan lähes oudoille teille. Onneksi sain kyydin kämpille, ja niin ilta päättyi onnellisesti. Reetan lisäksi näin toistakin ystävää, eikä keskeytetty iltalenkki kaduttanut yhtään.

'Sittenhän pikku Myy on minun sisareni, Nuuskamuikkunen sanoi'

Tähän Muumipapan urotyöt -kirjan sivuun mahtuu sisaruussuhteen suuruinen totuus. Yksinkertaisesti, pikku Myyn äiti Mymmeli (tietenkin vanhempi Mymmeli, se pieni ja pyöreä, ei hänen hoikka tyttärensä, jota myös kutsutaan Mymmeliksi) on myös Nuuskamuikkusen äiti. Nuuskamuikkusen isä on Muumipapan vanha ystävä Juksu. Pikku Myyn isästä ei ole varmaa tietoa. Mymmeli nuoremmalla ja Nuuskamuikkusella on kuitenkin eri isät. Että tällainen sukuselvitys tässä. 

Kävimme lumikenkäilemässä. Ja keräämässä pajunkissoja, mutta eri reissulla. Pääsiäinen maistui rahkapaloilta, kinderpiirakalta ja chili-sulatejuustomakkaralta. Löysin kotoa yläasteikäisen itseni taiteiluja. Tuli ikävä sitä tyttöä, joka sai ajan kulumaan kynä kädessä ja sormet maalissa. Minne hän on hävinnyt? 

Kevättuuli puhaltaa voimakkaasti ja kylmästikin. Auringonpaistetta kaipaa aina, kun pilvet ovat sen pimittäneet. Jalkakäytäviä ja pyöräteitä harjataan puhtaaksi talven hiekoista. Koulusta kämpille tullessa täällä tuoksui sinettivaha. Sisko on tehnyt hääkutsuja.