Haave

 

Ei tästä kesää tule, tuntuu.

Ei yhtään helteistä päivää

paitsi eilen, kun auringonpaisteessa pelasimme sulkapalloa

silloin tuli hiki.

Kesämekko on ihan käyttämätön

rypistyy laukussa päivästä toiseen

ja hameen alle laitetaan sukkahousut

mutta ei silloinkaan voi ulos mennä.

Kun sääsket syö.

Kaipaan Kaupunkiin.

Ei sillä, että siellä olisi yhtään enemmän kesä

tai vähemmän sääskiä.

Mutta olisi Kaupungin asioita,

meri, tulviva puisto,

vanhat talot, uudet talot,

tutut reitit ja tuntemattomat tiet.

Oma kämppä kullan kallis.

Jos olisin yksin, lähtisin.

Hyppäisin ensimmäiseen mahdolliseen kyytiin.

Söisin aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi salaattijuustoa ja kirsikkatomaatteja

ja niitä Lidlin huippuhyviä juustosämpylöitä, salmiakin muotoisia. 

Jos niitä vielä olisi.

Kävelisin jalat rakkuloille, sillä pyöräni on täällä.

Ottaisin matkaan siskoni

ja veisin meren rannalle smoothiebaariin

ja grillin viereiseen jäätelöbaariin

ja oman kämpän mehubaariin, parvekkeelle.

Kunhan ensin olisin ostanut mehua.

Vaikka Lidlistä.

Sitä omenamehua.

Ja Lidlin pikkupitsoja tarjoaisin siskolle

ja veisin niitä lenkkipolkua pitkin ystävällekin.

Saattaisin eksyä.

Tekisin sen mielelläni.