Tekstiä jälleen

Lähti pelaamaan sählyä

ja saunomaan poikien kanssa

minun mieheni, nimittäin. 

Minä jäin kotiin

meidän kotiimme

ja aukaisin läppärin.

Laitoin kuulumaan kirjallisuuden jatkokurssin verkkoluennon,

poistin kääreestään syntymäpäivälahjakortilla hankitun unelman

ja pitkästä, pitkästä aikaa

istuin alas ja piirsin.

Kynän rahina paperilla tuntui hyvältä. 

On ollut paljon pakkaspäiviä.

Kylmiä, polkupyörän jähmettäviä päiviä,

huurteisia, silmäripset jäädyttäviä päiviä.

Kauniita ja valkoisia päiviä.

 

Kodissamme on ollut vieraita.

Jääkaappi on syöty tyhjäksi moneen kertaan.

  

Meillä on vietetty syntymäpäiviä.

Omia, ja toisten.

Niin joulu- kuin häälahjatkin ovat päässeet käyttöön. 

Yksi naimisiinmenon ehdottomasti parhaista puolista 

on asuntoon yllättäen ilmestynyt imuri.

Syntymäpäivänäni oli pakkasta noin -26 astetta.

Kävelimme kahden ja puolen kilometrin matkan jäätelöbaari Minettiin

söimme jäätelöä

ja kävelimme takaisin.

Minä jouduin maanpakoon 

ja vietin pari tuntia kirjastossa

sillä aikaa kun Aatu vietti pari tuntia keittiössä

valmistaen syntymäpäiväkakkua.

Kakku oli valehtelematta yksi parhaista, mitä olen koskaan syönyt.

Luultavasti tämänkertainen kirjoitustyylini johtuu pitkälti niistä kahdesta puolitoista tuntia kestäneestä kirjallisuuden jatkokurssin verkkoluennosta, jotka juuri kuuntelin. 

Aiheena niillä oli futurismi kirjallisuuden historiassa, lähinnä 1900-luvulla. Formalismi, dadaismi, verismi, surrealismi ja luullakseni vielä pari muutakin ismiä pyörivät nyt päässäni kaikki iloisesti sekaisin. 

Nautin kirjoittamisesta ja Haribon salmiakkiaakkosista.

Kuuntelen käytävän ääniä

ja odotan kultaani kotiin.

<3 Tyyne