torstai 31. maaliskuuta 2016

Vierivät viikot

Hiihtolomaviikon jälkeen tuli kouluviikko jonka jälkeen tuli pääsiäisviikko jonka jälkeen tuli tämä viikko. Nykyisessä lukujärjestyksessäni kaikki tiistait ovat vapaapäiviä, joten jokainen viikko on vähän vajaa. Kun valmiiksi vajaaseen kouluviikkoon lisättiin vielä pääsiäinen, oli tuloksena kolmipäiväinen kouluviikko. 
Tämä viikko osoittautui koulun kannalta vielä naurettavammaksi, kun pääsiäismaanantai oli vapaa, sitä seuraava tiistai vapaa ja opettajan sairastumisesta johtuen torstaipäiväkin on kokonaan vapaa. Eli tänäänkin olen vapaalla, ja huomenna koulua on kokonaiset kaksi tuntia. Tämän viikon koulutuntisaldoksi kertyy siis noin neljä tuntia, eikä todellisesta opiskelusta kannata puhuakaan. Täällä siis laiskistun enkä muista edes blogia kirjoittaa.


Sain kuitenkin aikaiseksi lisätä kuvia kuluneiden viikkojen varrelta. 


Hiihtolomaviikolla oli naistenpäivä. Asuntoon ihan virtasi kukkasia!


Näiden kasvien tarina on melko jännittävä. Ne on ostettu samana päivänä samasta kaupasta ja ovat siis täysin saman lajin kasveja. Ne päätyivät kuitenkin eri talouksiin. Toisessa asuva ihminen on välillä melkoinen käsi kasveista huolehtimisen kanssa: kastellaan kun muistetaan ja kasvupaikka on se, minne kasvi sattuu mahtumaan. Ja kas, siinä kasvi kukoistaa ikkunalaudalla! Toisesta kasvista huolehtiva ihminen otti selvää, millaisissa oloissa kasvin olisi hyvä olla, miten usein sitä kastellaan ja muutenkin oletettavasti huolehti kasvistaan. Ja kasvi nuupahti. Miksi? Missä on kaikki reiluus kasvinkasvatuksen suhteen?


Palmusunnuntaita edeltävänä perjantai-iltana päädyimme pikkuporukalla Koiteliin retkelle. Polut olivat jäisiä ja liukkaita, mutta selvisimme kuitenkin nuotiopaikalle asti. Sinne saatiin makkaratulet, ja illan pimetessä paahdettiin vaahtokarkkejakin. 
Retkeltä palasi onnellisia ihmisiä. 



Palmusunnuntaiksi oli tietenkin saatava pajunoksia. Lähdin siis niitä noutamaan, ja löysin lähimetsästä mukavan pienen polun. Sen varrelta poimin mukaani muutaman pajuksi luulemani oksan. Kun ne sitten olivat olleet sisätiloissa aikansa, niihin alkoi ilmestyä.. 
Ei pajunkissoja, kuten odotin, vaan vihreitä lehtiä. Epäilen, ovatko ne pajuja lainkaan, vaikka lehdet näyttäisivätkin pajunlehdiltä. Kissavaiheen puuttuminen vain hämmentää.



En löytänyt kaupoista mieleisiäni koristeita oksia varten. Niinpä askartelin sellaiset itse. Kovin ovat vaatimattomia oksia, mutta eihän se mitään haittaa Ü.




Pääsiäiseksi lähdimme KotiKuusamoon. Siellä riitti menoa ja meininkiä, kuten arvata saattaa. Lankalauantai kului pääsiäisherkkuja leipoessa ja illalla poltettiin pienimuotoinen pääsiäiskokko (=makkaratulet takapihalla.)
Pitkän reissuviikonlopun jälkeen oli ihana palata takaisin omaan kotiin. Pääsiäisen kruunasi maanantai-iltana Karjasillan kirkossa esitetty Pietari-oratorio, josta me emme tosin nähneet juuri mitään, mutta hyvin sen kuuli kirkkosalin ovellekin. Sali oli nimittäin tupaten täysi, eikä mattimyöhäisillä ollut toivoakaan saada istumapaikkoja. Hyvä kun mahduttiin saliin sisään. Oratorio oli kuitenkin hienoa kuultavaa, eikä harmittanut vaikka joutuikin kuuntelemaan seisten.


<3 Tyyne

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Hyyhkynen ja onnenpossu

Niin vain tuli loma. Kauan sitten  jo, tuntuu. Viikkotolkulla on saanut olla ihan lomaillen, kouluun lähtemättä.
Lomapäivien piristyksenä on ollut yhtäkkinen sarja lastenhoitotapauksia, viimeisimpänä niistä kaupunkilomalle lähteneen kotiväen nuorimmainen, joka ei olisi saanut Tietomaasta irti paljoakaan. Niinpä pikkuveli tuli lomalle isosiskon luo.
Vaikka lelukokoelmani täällä kodissamme onkin kovin pieni, saa kaksivuotias sillä vauhdikkaan leikin aikaiseksi. Kun mielikuvitus tekee pikkuisesta pojasta pesässään rubikin kuutiota hautovan ja ympäri asuntoa rääkyen lentelevän hyyhkylinnun, ei nauravan isosiskon auta kuin alistua äitihyyhkyksi ja koettaa ymmärtää rääkäisyistä koostuvia vuorosanoja.
Kun pikkuveli saa yllätyksekseen kourallisen karkkia ja kuulee sen jälkeen olevansa tahmatassu, saa nimittelijä sanavalmiilta velipojalta takaisin: itse olet kuiva-Keijo! Tästä alkoikin jatkuva nimittelyn kierre, joka päättyi vasta myöhään illalla. Nimittely ei suinkaan ollut pahantahtoista ja loppuikin hervottomaan naurukohtaukseen, kun isosisko sai kuulla olevansa onnenpossu.

Nyt loma alkaa olla lopuillaan. Huomenna alkaa lukuvuoden viimeinen jakso, ja kesä lähestyy. Harjoittelu- ja työhakemuksia on lähetetty. 
Vastikään kuulin kehuttavan Kaupungin kesää, ja nyt, monen vuoden haaveilun jälkeen, pääsen todennäköisesti sen kokemaan.
Kesähaaveita on muitakin, ja kesän odottelu kohdallani alkaa juuri nyt.