Niin vain tuli loma. Kauan sitten jo, tuntuu. Viikkotolkulla on saanut olla ihan lomaillen, kouluun lähtemättä.
Lomapäivien piristyksenä on ollut yhtäkkinen sarja lastenhoitotapauksia, viimeisimpänä niistä kaupunkilomalle lähteneen kotiväen nuorimmainen, joka ei olisi saanut Tietomaasta irti paljoakaan. Niinpä pikkuveli tuli lomalle isosiskon luo.
Vaikka lelukokoelmani täällä kodissamme onkin kovin pieni, saa kaksivuotias sillä vauhdikkaan leikin aikaiseksi. Kun mielikuvitus tekee pikkuisesta pojasta pesässään rubikin kuutiota hautovan ja ympäri asuntoa rääkyen lentelevän hyyhkylinnun, ei nauravan isosiskon auta kuin alistua äitihyyhkyksi ja koettaa ymmärtää rääkäisyistä koostuvia vuorosanoja.
Kun pikkuveli saa yllätyksekseen kourallisen karkkia ja kuulee sen jälkeen olevansa tahmatassu, saa nimittelijä sanavalmiilta velipojalta takaisin: itse olet kuiva-Keijo! Tästä alkoikin jatkuva nimittelyn kierre, joka päättyi vasta myöhään illalla. Nimittely ei suinkaan ollut pahantahtoista ja loppuikin hervottomaan naurukohtaukseen, kun isosisko sai kuulla olevansa onnenpossu.
Nyt loma alkaa olla lopuillaan. Huomenna alkaa lukuvuoden viimeinen jakso, ja kesä lähestyy. Harjoittelu- ja työhakemuksia on lähetetty.
Vastikään kuulin kehuttavan Kaupungin kesää, ja nyt, monen vuoden haaveilun jälkeen, pääsen todennäköisesti sen kokemaan.
Kesähaaveita on muitakin, ja kesän odottelu kohdallani alkaa juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti