Aika hukassa

Aika, jonka tarvitsee läppärin aukaisemiseen
piuhan kiinnittämiseen
kansioiden selailuun
kuvien lisäämiseen
ja tekstin kirjoittamiseen
on ollut hukassa. 

On ollut tekemisiä, joita en ole tehnyt
nekään eivät voi olla tekosyynä millekään. 
Aika niihinkin on ollut kateissa.

En ole tehnyt koulutehtäviä,
en ole piirtänyt sitä mitä piti,
en ole pessyt lattioita.

Koulussa olen sentään käynyt, päivittäin. Olen tehnyt ryhmätöitä, olen jäänyt koululle tekemään tehtäviä ja olen kuunnellut verkkoluentoja maanantai-iltaisin.
Kotona olen lukenut
ja lukenut
ja lukenut.
Ensin Tarun Sormusten Herrasta,
kaikki kolme kirjaa
ja sitten Sinuhe egyptiläisen, kaikki viisitoista kirjaa (=kaksi konkreettista sidosta).

Olen tehnyt ruokaa. Olen pessyt pyykkiä, ja olen ollut väsynyt.

Eräänä päivänä tein kanaa thaimaalaisittain. Punainen currykastike lämmitti mukavasti.

Salaattijuusto on salainen paheeni. Se tekee isoja lovia opiskelijan budjettiin, mutta maistuu NIIN hyvältä. Kun sen vielä yhdistää kirsikka- tai miniluumutomaattien kanssa, on täydellinen salaatti valmis. 

 Pepperoni-ananas-valkosipulipitsa á la Pizzeria Monaco. Mukaan kannattaa hakea, paikan päälle en suosittele jäämään.
 

Kaipaamani helmikuukelit saapuivat vihdoin. Aurinko häikäisi silmiä ja taivas oli sininen..

..kunnes päädyttiin taas perinteiseen suomalaiseen talvimaisemaan: 50 shades of grey, ja vähän valkoista mukana.

 Pyörähdimme Marin ja Mummun kanssa reissun kotiKuusamossa. Siellä juhlistettiin äidin ja isän 23-vuotishääpäivää.

Käynti kotona oli ensimmäinen laatuaan häiden jälkeen. Pikkusisaruksia kerkesi tulla jo ikävä. Yhden heistä sain suostumaan mukaan erään kouluprojektin koekaniiniksi. Se sujui hyvin, ja ryhmämme sai jopa kehuja koekaniinin käytöstä. Kiitos vielä, Taru <3

Hämärinä, väsyttävinä ja kylminä talvi-iltoina on hyvä juoda teetä. Pikku Myy -mukista tee maistuu parhaalta, mutta ei Muumimammamukikaan kyllä jää toiseksi. 

Hirveästi juuri nyt odotan maaliskuun alkua, sillä kuulemma silloin tulevat myyntiin uudet muumi-mukit: Esi-isä ja uudenlainen Tuutikki. Esi-isämuki on se mitä havittelen. Vaitelias, karvainen pikkumuumiotus on mielestäni niin sympaattinen.  

Päivät pitenevät pitenemistään. Kohta on hiihtoloma, ja huhtikuun alussa pääsen kirjastoreissulle Kuopioon. Odotan sitä hirveästi. 

Ehkä lisääntyvä auringonvalo saa Tyyneen vähän liikettä. Kouluhommia olisi hyvä tehdä, eikä ystäviä saisi unohtaa. Motivaatio kaikkeen pitäisi saada palautettua, ja tässähän onkin jo alku: pitkästä aikaa blogipostaus. 

Seuraavaan kertaan

<3 Tyyne