Kun ei saa mitä haluaa

Tahtoisin auringon paistetta

Tahtoisin vähemmän harmautta

Tahtoisin kuivia katuja

enkä niin paljon sadetta

Tahtoisin rakastaa talvea

Tahtoisin lähteä kotoa
hyvillä mielin
enkä siten, kuin monena aamuna

mieli täynnä inhoa:
miksi on märkää
miksi on liukasta
miksi sataa vettä
miksi on sohjoa
ja miksi tuulee ja on harmaata!

Vaikka on helmikuu!

Kun kuuluisi olla vielä talvi
kuuluisi sataa lunta
ja kuuluisi olla pakkasta.

Minun talvessani
aurinko paistaisi
ja lumi narskuisi
ja laskiaisena laskettaisiin mäkeä
eikä pyöräiltäisi lätäköissä.

Näitä ajattelin koulumatkalla ajellessani kotiin. Vihaisena sateesta ja vihaisena harmaudesta. Onneksi kesken vihaisten mietteideni kuulin läheltä pikkulinnun viserryksen. Sille en saattanut vihoitella.

Nyt illalla en enää ole vihainen. Nälkäinen maha on ruokittu lohikeitolla, ja päivän posti 

- Kirjastolehti - luettiin kynttilän valossa. Huominen on vapaapäivä, ja aina voi toivoa parempaa säätä.

Kaikesta huolimatta helmikuu on silti minulle vielä talven aikaa, ei kevään.

Tältä näyttää minun helmikuuni

Illan joutuessa uppoan haaveisiin menneistä talvista ja tulevista hetkistä.

Toivoisin talven vielä jatkuvan hetken ajan

<3 Tyyne