Kesäloman alettua palasin tänne kotiseudulle arktiseen ilmastoon. Minulla ei vieläkään ole sänkyä täällä. Nukun siis patjalla lattialla, ainakin toistaiseksi.
Olen jo ehtinyt juhlimaan serkkutytön lakkiaisia. Iltasella juhlista palatessa otin Pennikoiran hihnan päähän ja lähdin lenkille. Kävellessä totesin paikan olevan lähes kuollut. Reilun mittaisen lenkin aikana näin tasan yhden pyöräilijän ja yhden kävelijän. Autoilijoita oli useampi. Koulujen loppuminen ja myöhäinen ajankohta olivat varmasti osasyyllisiä moiseen katoon, mutta eipä täälläpäin ole muutenkaan ruuhkaa teillä. Ei puhettakaan sellaisesta.
Suunnittelin reitin kulkemaan osaksi tuttua pururataa pitkin. Tiesin, ettei se välttämättä onnistuisi, mutta yritin kuitenkin. Enkä todellakaan tiedä, kannattiko se: koko pururadan alue on työmaa-aluetta, eikä sinne saa mennä. Hotelli tekee sinne golfkenttää.
En ole koskaan ennenkään oikeastaan välittänyt golfista. En tosin ole sedes pelannut sitä, mutta ei ole kiinnostanut. Eikä tule vastakaan kiinnostamaan.
Todella pidin siitä pururadasta! Koulun liikuntatuntien suunnistusmaastot sijaitsivat siellä. Hyvä maastot siihen tarkoitukseen, ja muuhunki urheiluun; lenkkeilyyn ja hiihtoon ja pyöräilyynkin vaikka. Ja pikkusisaruksilla oli siellä Sahara. Kavereiden kanssa kävimme uimassa Rapalampi -nimisessä lammikossa.
Siitä tulee vesieste.
Olin jo valmiina suunnittelemaan sabotaasia. Että peitettäisiin edes se lampi, onko niiden oikeasti pakko saada kaikki? Jos me ei saada lampea, ei saa nekään.
Mutta kuuleman mukaan alueella on valvontakamerat.
Joku oli käynyt porailemassa reikiä johtoihin.
Kiitos sinulle, Joku. :) Vaikka golfkentänrakennus ei olekaan pysähtynyt, on kuitenkin hyvä tietää, että sillä on vihollisia. Muitakin kuin allekirjoittanut.
Valitettava tosiasia on se, että golfkentän vastaiset toiminnot olisi pitänyt toteuttaa aikapäiviä sitten. Jonkun olisi vain pitäny aloittaa, ottaa ohjat käsiin ja saada ajatus ajettua alas. Nyt se on myöhäistä.
Hyvästi Pururata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti