Mummoja

Käyn töissä. Joka päivä kahden viikon ajan. Leirikeittiöllä. Tällä viikolla työskentelen Mummojen kanssa.
Se on Erilaista, verrattuna tavalliseen seuraani; olen itseni ikäisten tai sitten lapsien seurassa. En vanhojen.
Mummojen kanssa on mukava olla töissä. Heiltä oppii paljon, ja heidän juttunsa eivät suinkaan ole tylsiä.
Mummoja on neljä. Kaikki ovat omanlaisiaan (tietenkin).
On Suntiomummo. Hän on ammatiltaan suntio.
On Lyhythiuksinen Mummo. Hän elää asenteella rintasyöpää vastaan.
On Askartelijamummo. Hän opetti minua tekemään sytytysruusuja kananmunakennoista. Hän ei ole isoäiti-mummo, mutta sillä ei ole merkitystä.
Sitten on vielä Pääemäntämummo. Hän pitää puolensa.

Ihan kaikkea en vielä osaa töissä.
Kuten sitä, kuinka paljon jotain ruokaa tulee tehdä, jotta se riittäisi eikä sitä jäisi yli.
Opin mummoilta. He osaavat. Ovat tehneet leirikeittiötöitä jo kauan.
Silloin kun SRK:n rippileirit alkoivat ja kestivät kaksi viikkoa ja leiriläisiä oli toistasataa. Ja emännät nukkuivat keittiön lattialla ja ruokaa tehtiin ulkona muuripadassa.
Kaikkea oppii.
Että nuoret miehet syö kaksikymmentäkin lihapullaa.
Rippikoululaiset onneksi ei.
Juustot ja kinkut menee paremmin kaupaksi, kun ne on houkuttelevasti tarjolla. Rullalle käärittynä ja salaatinlehtien ympäröimänä.

Ja ihan itse näin: jos ei ole tarjolla kevytmaitoa, nuoret juo mieluummin rasvatonta kuin laktoositonta maitoa.
Huhhuh.