Kesä ja kuuma. Muutto suoritettu, Uusikatu jäi. 
Myllytullissa yötä viisi tyttölasta, joista kaksi rauhallista, kolme hieman vähemmän rauhallista. Kello on lähes puoli kaksi yöllä. Vielä hetki sitten vesisota oli täydessä vauhdissa, on ihme, mikäli naapurin mummot eivät heränneet kiljuntaan. 
Aamulla viimeinen koulupäivä. Iltapäiväksi juhlakunnossa valmistujaisiin Tyrnävälle, paluukyyti toistaiseksi tuntematon. 

Istuimme tyttöjen kanssa iltaa Välkkylässä. Juttelimme ja mässytimme karkkia. Meitä oli jopa kolme Näppäräntyttöä ja lisäksi Hanna, jonka voi melkein laskea Näppärään. 
Jutut oli sitten sen mukaisia; tyttöjen juttuja ja paljon naurua. 

Yö on valoisa eikä sitä oikein yöksi uskoisikaan. Ellei vain tietäisi, että Suomen kesähän se. Ei yölläkään pimene. 

Prinsessasatu

Olipa kerran Prinsessa tai itse asiassa 2 Prinsessaa tai siis oikeastaan 3 Prinsessaa, joilla oli Virtahepo lemmikkinä linnan Ankkalammessa. 
  Eräänä päivänä yksi prinsessa sai puhelun Kirjekyyhkyn välityksellä. Salaperäinen ääni kertoi Virtahevosta uskomattomia juttuja, se väitti että Virtahevon korvat vaihtoivat väriä yön pimeinä tunteina.
Puhelun loputtua Prinsessa riensi livertämään kuulemansa uutisen toisille Prinsessoille. Koska Prinsessat olivat realistisia ihmisiä, he kyseenalaistivat asian ja päättivät selvittää sen. 
  Illan hämärtyessä he ottivat makuupussinsa, ripustivat teatterikiikarinsa kaulaansa, keräsivät helmansa ja lähtivät sipsuttamaan kohti Ankkalammen syreenipensaiden pimentoa. 
Juuri kun Prinsessat olivat pääsemässä nurmialueelle, yhden Prinsessan silkkisen kengän korko takertuu pihalaattojen väliin. Yrittäessään pelastaa kiinni jääneen kenkänsä hän näki toisten Prinsessojen kipittävän jo kaukana. Yksin jäämisen pelko ja ahdistus valtasivat Prinsessan, joten kenkä sai jäädä niille sijoilleen ja hän kiiruhti tovereidensa perään.
  Saapuessaan syreenipensaiden luo Ankkalammen rantaan Prinsessa asettuivat aloilleen tiirailemaan himmeästi valaistua lampea ja toivoivat näkevänsä edes vilahduksen Virtahevon ihmeellisistä korvista. 
  Aikansa kyylättyään yksi Prinsessoista alkaa tuntea olonsa levottomaksi ja hiljaa udellen kysyy aamuisen vinkin kertojasta. Puhelun saanut Prinsessa punastuu kysymystä ja vaikenee. Toiset Prinsessat tajuavat, että jotain on jäänyt kertomatta ja heiltä pimitetään tietoa. Aikansa hiillostettuaan asia muuttuu surkuhupaisaksi ja saa aikaan vallatonta hihitystä, joka uhkaa muuttua räkänauruksi.
  Silloin Ankkalammen sammakkokuoro aloittaa yölliset harjoituksensa. Prinsessavat muistavat tehtävänsä ja tajuavat olevansa vaarassa paljastua. Prinsessat kuuntelevat hiljaa sammakoiden tasaista kurnutusta vaipuen samalla syvään uneen.

Levottomat jalat omaava nuorukainen käyskentelee linnan puistossa ryömittyään sinne murattiaidassa olevan reiän kautta. 
  Aamuauringon ensisäteet paljastavat kimalluksen terassin laitamilla. Nuorukainen rientää kimalluksen luo huomaten sen olevan kristallein koristeltu silkkikenkä jonka korko on takertunut laattojen väliin. Hän nostaa kengän maasta. Tarkastellessaan sitä lähemmin hän kuulee vienon kuorsauksen kantautuvan puiston uumenista. 
  Uteliaana nuorukainen lähtee suunnistamaan ääntä kohti ja löytääkin pian syreenipensaiden kätköissä uinuvat neidot. Heidät nähtyään hän arvaa kengän kuuluvan jollekin heistä. Pian hän huomaa yhden neidon paljaan jalan pilkistävän makuupussista. Nuorukainen päättää kokeilla sopisiko kenkä vienosti kuorsaavan paljasvarpaisen neidon jalkaan. 
  Yksi Prinsessoista tuntee hipaisun herkässä pottuvarpaassaan. Prinsessa avaa silmänsä ja näkee nuorukaisen, jolla on hänen kadonnut silkkikenkänsä kädessään. 
  Nuorukaisen huomattua Prinsessan heränneen hän alkaa perääntyä huomaamatta pitelevänsä kädessään yhä silkkistä korkokenkää. Prinsessa luulee nuorukaisen yrittävän paeta kenkä mukanaan ja säntää hänen peräänsä makuupussi helmoissa roikkuen, ja silmänräpäyksessä molemmat ovat kadonneet puutarhaan.
  Jäljelle jääneet kaksi Prinsessaa nukkuvat edelleen syreenipensaiden kätköissä aamun valjetessa, kun linnaan tulee puhelu Kirjekyyhkyn välityksellä. Sananviejäksi puhelusta lähetetään kärpänen, joka löytää Prinsessat nukkumasta. Hän kävelee toisen Prinsessan nenän alle saaden tämän aivastamaan ja ärtyneenä huiskaisemaan unenhäiritsijää tiehensä. Kärpänen on kuitenkin sinnikäs ja jatkaa herättely-yrityksiä kunnes Prinsessa avaa silmänsä. Kärpänen surisee viestinsä Prinsessalle, joka yrittää tämän jälkeen turhaan herättää toveriaan joka vain kylkeään kääntäen jatkaa uniaan. Turhautuneen Prinsessa kerää makuupussinsa ja kiirehtii linnaan vastaanottamaan puhelun. 
  Auringon noustua linnan talonmies tallustaa kohti lampea aikeenaan vaihtaa uuden energiansäästölampun. 'Vihreys ennen kaikkea', hän ajattelee ja kompastuu maassa olevaan juurakkoon rämähtäen syreenipensaiden keskelle suoraan siellä sikeästi uinuvan Prinsessan syliin herättäen tämän sikeästä unesta. 
  Virtahepo nostaa päätään lammesta ja hymyilee tietäväisenä korvein loistaessa sateenkaaren väreissä, mutta tätä Prinsessat eivät huomaa, koska ensimmäinen Prinsessa lähti katsomaan maailmaa murattiaidan toisella puolella, toinen Prinsessa lähti pelastamaan prinssiksi muuttunutta sammakkoa (Prinsessa oli innokas GreenPeacen jäsen) ja kolmas Prinsessa jäi isänsä kanssa käymään neuvotteluja talonmiehen sopivuudesta Prinsessan Prinssiksi.

-Iltasatu kotiin palanneelle Anskulle ja koko ajan kotona olleelle Tyynelle. Teksti on Anskun kädenjälkeä, mutta peräisin meiltä molemmilta.

Suukkoja

Kyllä vain, päivän aiheena todellakin ovat Suukot. Ei kuitenkaan mitkään erityisen kuumat sellaiset. Kuten kuvista ehkä näkee.

Tämän kevään Juttuja. Ja oikein hyviä sellaisia, nämä Magnumin uudet jätskit. 

Näitä kolmea olen jo ehtinyt maistamaan. Suosikki niistä on ehdottomasti nro 2.

Ja loput kuvat vain ovat aiheeseen liittyviä ja kivan värikkäitä Ü. Ja kaikki on löydetty Googlen kätköistä ja kopsittu menemään. Tällaiseen jäätelötaiteeseen ei meikätytön Supernova oikein pysty.

Jäätelökesää ja viimeistä kahta suukkoa odotellessa!

Ps. Pihakoivumme kasvatti viikonlopun aikana lehdet. Kohta en näe risuakaan koko variksenpesästä, joten oli aivan turha huolehtia siitä, näkisinkö poikasten lentoonlähtöä.

Leijonia

 Otsikko istuu näihin kuviin aika huonosti. Tuossa on siis kyseessä kaakaokuppi josta join huippuhyvää minttusuklaakaakaota tauolla koulussa. Oli hieeeeno kuppi!

Tämä kuva esittää kakkua. Jonka tein. Koulussa. Kakku on kokoa ISO, eli noin 16 munan kakku. Täytteenä eräänlainen vadelmatäyte, päällä kermavaahtoa ja mansikoita ja vadelmaa. Kuva on otettu kylmiössä. Puhelimella. Huomasin, että kylmiössä ei ole kenttiä lainkaan. Eli jos siis jäät kylmiöön vangiksi, ei auta, vaikka sinulla olisikin puhelin mukanasi. Kylmiöissä ei ole kenttiä.

Elämänohje siltä varalta, että joudut kylmiöön lukkojen taakse: Ole onnellinen, ettei kyseessä ole pakastin. 

Kakusta vielä: verta, hikeä ja kyyneliä, ainakin melkein. Valmistettu vilkuillen kondiksen ikkunoiden läpi näkyvää mitä ihaninta auringonpaistetta. Kidutuksen ainekset koossa. 

Aurinkoisesta ja lämpimästä säästä johtuen löysin tieni kaupan pakastekaapille. Jäätelö maistui niin kesältä mattotelineellä. Aurinko ja jäätelö ja västäräkki ja mitä vielä. Puhelu pikkusiskolle ja yhteinen toteaminen, että jos murisuttaa niin silloin kannattaa ennen kaikkea murista. 

Mur.

Ps. Leijonta murisivat voiton itselleen taistelussa Slovakiaa vastaa. Suomen maajoukkue on siis väistämättä ainakin maailman neljän parhaan joukossa. 
Lauantaina Leijonia vastassa onkin sitten rakas vihollinen: Tre Kronor. 

On siis kevät

Perjantai-iltana olin äidin mukana PartyLite-kutsuilla. Puolen iltaa tuolini alla makoili Herra Töpö. En ollut viisastunut vahingosta: haistelin läpi lähes jokaisen tuoksunäytteen mitä oli. Ja pää oli loppuillan ihan kynttilänhajuista (tuoksuista) tunkkainen, ihan niin kuin ensimmäisten kokemieni kutsujen jälkeen. 

Kotikotona.

                                                   Maanantai aiheutti kanasalaatin.

Ja retken. Oli hyvä ilma, joten otin ja lähdin pyöräni kanssa. Ajelin vähä siellä sun täällä, enimmäkseen metsäisiä pyöräteitä pitkin. Loppujen lopuksi päädyin Hietasaareen meren rannalle, aivan pusikkoon (oli siellä silti teitä.) Ja olin onnellinen. Ei kuulunut liikenteen ääniä eikä ihmisten ääniä, eikä näkynyt yhtään autoa eikä talohirvityksiä. Kuului vain lintujen laulua ja joka puolella oli metsää ja pusikkoa. Kohtasin pari lintubongaria, joista toinen katseli ohikulkuani lintutornin korkeuksista ja toinen harppoi pysähtymispaikkani eli nuotiopaikan läpi. Jälkimmäisen kaulassa roikkui kait kamera. Tai kaukoputki. Joku iso musta tötsä kuitenkin. 
Puskailtuani tarpeeksi otin suunnan kohti sivistystä ja tein välilaskun tyttöjen kämpälle. Sieltä tarttui mukaan muuan hääkutsu.. :)
Kun sitten lähdin omaa kämppää kohti, satoi aika reippaasti. Kävin hakemassa kaupasta murkinaa, muun muassa salaattiainekset. Shoppailuni aikana sade ehti yltyä aivan mahdottomaksi, ja vaikka kaupasta on kämpille vain kivenheiton verran matkaa, kerkesin kastua ihan kunnolla. Kämpillä sitten värkkäsin kanasalaattia ja kuuntelin, miten sade piiskasi peltiseinää ja kaikkea muutakin.
Ja säälin kovasti pesässään hautovaa varista.

Eilen oli Suomipeli. Päätimme Hannan kanssa olla Erittäin Reippaita ja kävelimme kisakatsomoomme. Eipä ole sitä matkaa tullut ennen käveltyä.
Peli olikin hurjan jännittävä. Vaikka Latvian pitikin olla helppo vastus, ja pojat veikkasivat tulokseksi muun muassa sellaista kuin 5-1 Leijonien hyväksi. Niin ei vain sitten käynytkään, vaan 3-2 voitto oli kovan taistelun takana.
Tämän päivän Puheenaihe olikin sitten Pihlström. Ja aivan vasta Suomeen rantautunut Granlund, joka otti takaisin paikkansa Leijonissa.

Koska olen reipas opiskelija, kävin myös tänään koulussa. Kokonaiset kaksi tuntia. Ainokaisen välituntini vietin Suskin kanssa ulkona auringonpaisteessa. Kävimme puistossa morjenstamassa sorsia (vain yhtä sorsaa, koska muita ei näkynyt.)
Sorsa luuli, että antaisimme sille evästä. Ja hermostui, kun emme antaneetkaan. 

Nytkin paistaa aurinko. Ja tuulee. On suht lämmin, ja ihmettelenkin hieman, miksen ole pihalla. Vaikka voisin. 
Ehkä menenkin. 
Piti vain käydä vähän päivittämässä.

Huomatkaa, nurmikko on vihreä!

Mörön seurassa

Iltalenkillä.

Heinäpäässä, entisen laskettelukeskuksen mäenhuipulla on Mörkö. Aivan yksin. Siellä korkealla. Kävin tovin olemassa Mörön seurana. Ettei sen tarvitsisi olla niin yksin. Eikä minun. Mörkö oli ihan hyvää seuraa. 

Fabriken

Mäeltä näkee kauas.

 Kaiken

            kaikkiaan

             
                      taisi olla

          



                   Vaarallista.

 

Se, että kulkee omia polkujaan. 
Että ylipäätään löytää sen polun, ja lähtee sitä seuraamaan.
Vapautta.

Ollaan vahvoja

On maanantai, ja maanantai tarkoittaa hyperlyhyttä kaksituntista koulupäivää kahdestatoista kahteen. Sisältönä terveystieto. 
Ja tänään terveystiedon tunneilla opettaja lateli neniemme eteen Vahvuus-kortteja. Niiden joukosta sitten piti etsiä itselle sopivat.

Olen onnellinen, mitä sä luulit

Ei pöllömpää

Vahvuutena tämäkin. Koska ilman vapautta... 
Mitä sitten olisi?

Muusta voisi luopua, mutta vapaudesta ei ihan heti.

Juuri nyt aion lähteä kaupungille nauttimaan vapaudesta ja serkkutyttöjen = ystävien seurasta. Juuri niin aion tehdä. 
Hej då!

Hupsista

Aivan vahingossa. Vuoden ja kaksi päivää jo kirjoitellut blogia ihan Tyynenä. Ja kuten silloin vuosi sitte, nytkin on jääkiekon MM-kisat. Perjantai-iltana olimme perinteisessä kisakatsomossa, tai ei kämppä ole aivan sama kuin viime vuonna, mutta hyvin paljon samalla suunnalla. Siellä kuitenkin. 
Ja. 
Leijonat Ü

Täällä on viikonlopun ajan ollut pikkuisia pikkusiskoja kylässä. Jos heiltä itseltään kysyy, eivät ehkä ole pieniä, mutta isosiskoille pikkusiskot on aina pieniä. Piste.
Tänään päivällä syötin pikkusiskolle vanukasta. Lusikalla. Ihan niin kuin silloin kun oltiin pieniä. Silloisesta on olemassa kuva todisteena, tämänpäiväisestä ei. Harmi homma.

On ollut hyvä viikonloppu. Tyttöjen kanssa. 

Tässä se minun pikkuinen pikkusisko

Ja tässä on Kismet

Kismetin onnellinen kohtalo

Pikkuinen pikkuserkku harrasti taiteilua keittön lattialla ja sai aikaan tämän <3

Ja on tosiaan kevät.

Ensimmäinen toukokuuta, vuosi kaksituhattakolmetoista

Ja sitä edellinen päivä. Kuten luultavasti monessa muussain paikassa, meilläkin vapunvietto aloitettiin jo eilen. Paistoin munkkeja. Sain vieraita. 
Ja oli hauskaa. 
Ei tosin ollut yhtään ilmapalloa. Tai no, oli yksi, mutta se pamahti heti aluksi.
Ei ollut serpentiiniä. Ei paperista, paukkuvaa eikä pullotettuakaan. 
Ainoa, mikä oli pullossa, jäi pulloon. Minun oma raparperisima. Sitä ei muille ihan heti annetakaan.
Kukaan ei siis ollut kännissä (paitsi alakerran naapurit.)
Eikä kukaan siis herännytkään krapulassa (paitsi alakerran naapurit, jotka luultavasti ilahtuivat siitä, että meillä imuroitiin vappuaamuna kymmenen jälkeen.)
Imurointi taas johtui siitä, että 
1. paistoin tosiaan niitä munkkeja
ja
2. Hannan hoitolapset kävivät meillä kylässä. Ja söivät munkkeja. Ja lattia oli jostain syystä aika sokerinen.

Mihin lapset tarvitsee hienoja muovisia leluja, kun ne viihtyy loistavasti näidenkin kanssa?
Illan tähdenlennot nimittäin. Muistilapuista taitellut pikkuiset lentokoneet.

(Ansku ne oli sinun muistilappuja. Tai siis on niitä vielä vähän jäljellä. Ja saat kyllä nuo pitää kaikki nuo koneet jos haluat.)

                                       Simaa, munkkeja ja vaahtokarkkeja. 

Vaahtokarkkeja. Ihan itse tehtyjä nimittäin. Vihdoin ja viimein sain testattua ohjetta, jonka löysin reilu vuosi sitten. Ja ihan tosi, niistä TULI vaahtokarkkeja! Joskus tulevaisuudessa voisi kyllä testata niihin sitten jotain väri- ja aromisysteemejä.
Ihan vaihtelun vuoksi vain. 

Vaaleanpunaista raparperisimaa sitruunakuvioisessa lasissa. Aika keväisen näköinen Ü

                                                  Niinkuin tämäkin.

                            Kyllä, kukkia voi pitää mehukannussa, jos vain haluaa.