On siis kevät

Perjantai-iltana olin äidin mukana PartyLite-kutsuilla. Puolen iltaa tuolini alla makoili Herra Töpö. En ollut viisastunut vahingosta: haistelin läpi lähes jokaisen tuoksunäytteen mitä oli. Ja pää oli loppuillan ihan kynttilänhajuista (tuoksuista) tunkkainen, ihan niin kuin ensimmäisten kokemieni kutsujen jälkeen. 

Kotikotona.

                                                   Maanantai aiheutti kanasalaatin.

Ja retken. Oli hyvä ilma, joten otin ja lähdin pyöräni kanssa. Ajelin vähä siellä sun täällä, enimmäkseen metsäisiä pyöräteitä pitkin. Loppujen lopuksi päädyin Hietasaareen meren rannalle, aivan pusikkoon (oli siellä silti teitä.) Ja olin onnellinen. Ei kuulunut liikenteen ääniä eikä ihmisten ääniä, eikä näkynyt yhtään autoa eikä talohirvityksiä. Kuului vain lintujen laulua ja joka puolella oli metsää ja pusikkoa. Kohtasin pari lintubongaria, joista toinen katseli ohikulkuani lintutornin korkeuksista ja toinen harppoi pysähtymispaikkani eli nuotiopaikan läpi. Jälkimmäisen kaulassa roikkui kait kamera. Tai kaukoputki. Joku iso musta tötsä kuitenkin. 
Puskailtuani tarpeeksi otin suunnan kohti sivistystä ja tein välilaskun tyttöjen kämpälle. Sieltä tarttui mukaan muuan hääkutsu.. :)
Kun sitten lähdin omaa kämppää kohti, satoi aika reippaasti. Kävin hakemassa kaupasta murkinaa, muun muassa salaattiainekset. Shoppailuni aikana sade ehti yltyä aivan mahdottomaksi, ja vaikka kaupasta on kämpille vain kivenheiton verran matkaa, kerkesin kastua ihan kunnolla. Kämpillä sitten värkkäsin kanasalaattia ja kuuntelin, miten sade piiskasi peltiseinää ja kaikkea muutakin.
Ja säälin kovasti pesässään hautovaa varista.

Eilen oli Suomipeli. Päätimme Hannan kanssa olla Erittäin Reippaita ja kävelimme kisakatsomoomme. Eipä ole sitä matkaa tullut ennen käveltyä.
Peli olikin hurjan jännittävä. Vaikka Latvian pitikin olla helppo vastus, ja pojat veikkasivat tulokseksi muun muassa sellaista kuin 5-1 Leijonien hyväksi. Niin ei vain sitten käynytkään, vaan 3-2 voitto oli kovan taistelun takana.
Tämän päivän Puheenaihe olikin sitten Pihlström. Ja aivan vasta Suomeen rantautunut Granlund, joka otti takaisin paikkansa Leijonissa.

Koska olen reipas opiskelija, kävin myös tänään koulussa. Kokonaiset kaksi tuntia. Ainokaisen välituntini vietin Suskin kanssa ulkona auringonpaisteessa. Kävimme puistossa morjenstamassa sorsia (vain yhtä sorsaa, koska muita ei näkynyt.)
Sorsa luuli, että antaisimme sille evästä. Ja hermostui, kun emme antaneetkaan. 

Nytkin paistaa aurinko. Ja tuulee. On suht lämmin, ja ihmettelenkin hieman, miksen ole pihalla. Vaikka voisin. 
Ehkä menenkin. 
Piti vain käydä vähän päivittämässä.

Huomatkaa, nurmikko on vihreä!