keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kakku

                                                        Kas näin. 



Päärynähyytelökakku kermasta, kermaviilistä, päärynä-piltistä ja liivatteesta. Ja ihan vähän sokeristakin. Alkuperäinen ohje on mangohyytelökakun nimellä, mutta tulin sitten ajatelleeksi kerran muitakin soseita vaihtoehtona mangolle. Ja kun piltti-soseiden kirjo on varsin laaja, tähän mennessä on tullut kokeiltua mangon lisäksi persikkaa, päärynää ja ruusunmarja-vadelmaa. Jospa sitä tässä syksyn aikana toisi koekeittiöön muitakin makuja. Miten olisi esimerksiksi kuningatar-, omena-, mustikka- tai persikka-banaanikakku?
Tai ihan vain värin vuoksi porkkana-perunasosekakku? ;D

Viimeistä viedään

Arvaa kuinka korkealla

Kotilammen rantamilta

Varjo vain

Lomaviikkoa, nimittäin. Viikonloppuna Kaupunki kutsuu jälleen. Ensi viikolla jatkuu Tyynen ahkera opiskelu Myllytullissa, koulussa ja kämpällä. On jälleen aika tehdä tuttavuutta uusien kämppisten kanssa, mutta en usko sen olevan hankalaa. On nimittäin tullut huomattua, että ihmisiin tutustuu varsin tehokkaasti asumalla heidän kanssaan.

Kesäloma on kulunut joutuisasti. Tekemättä juurikaan mitään, lähtemättä kotoa pois, tai ainakaan poistumatta kaupungin rajojen sisäpuolelta. Lukuunottamatta suvisreissua Pudikselle ja kahta pyrähdystä Ranualle. Jälkimmäinen niistä kesti koko viime viikonlopun. 
Sain taas nähdä rakasta vanhaa opistokotia. Ja ah, leirityä teltassa, jossa oli öisin kylmä ja aamuisin kuuma (jostain syystä pikkusisarukset eivät vielä saaneet leiriytymisestä tarpeekseen, vaan nukkuvat tälläkin hetkellä pihalla teltoissaan.)

Kesäkuun lopun ja heinäkuun aikana meillä on riittänyt vilskettä. Ennen suviksia meille leiriytyi Mikkelin eno perheineen. Heitä näkee harvoin, joten visiitti oli varsin mukava. Kolmisen viikkoa sitten käväisimme päiväseltään Ranualla, ja sieltä tarttui mukaan kaksi lainalasta. Kun P ja E olivat lähteneet, sain nuhakuumeen ja podin sitä kokonaisen illan. Tauti oli nopeasti ohi tehokkaan vadelmamehunesteytyksen ansiosta.
Kaksi viikkoa sitten Pielaveden serkkuporukka rantautui taloon. 23 henkeä talon sisäpuolella (kutakuinkin, silloin kun osa ei ollut ulkona) ja kaksi koiraa pihalla räksyttämässä.
Ja viime viikon tiistaina talossa oli kaksikymmentäseitsemän (27) saman sukunimen omistavaa henkilöä. Voitte uskoa, miten pirtti raikui kun soitettiin ja laulettiin yhdessä. 
Seitsemän lähti tiistaina, loput jäivät. Jäljelle jääneen sekkuperheen pienimmäinen oli mitä suloisin hymypoika, ja meinasin varastaa muksun itselleni kokonaan. Se olisi kuitenkin saattanut hiukkasen häiritä pian jatkuvia opiskeluja (nääh, opiskeluja, niin varmaan), joten lapsenryöstö piti jättää väliin ja tyytyä väliaikaisvarasteluihin pitkin viikonloppua. 

Nyt kuitenkin tekstiä on jo ihan reippaasti ja kello on yö, joten taidan pätkäistä tähän ja jatkaa toiste. Luulenpa että syksy saa taas runosuonen(suolen?) toimimaan hiukka paremmin, niin että tekstiä voi olla odotettavissa vähän useammin kuin kesän aikana. 

Tyyne toivottaa hyvää yötä ja nättejä unia
sekä
oman kullan kuvia .)

torstai 11. heinäkuuta 2013

Souda, souda sinisorsa

mökki Kesäsaari loma aurinko soutelu herkkusienet serkkutytöt notski laulut siskonpeti lätyt nokkoset hyttysmyrkky saunavihta silkkiuikku Lehtoniemi aallot kaislikko lokit avojaloin tiirat kalamiehet kesäpäivät ulkohuussi Myllykoski kuohut koskikara kalliot muurahaiset pitkospuut riippusillat jäätelö vaahtokarkit BMW makuupussi pikkusisko sauna Kitka perinneuinti 
KESÄ

Viikonloppu kului aurinkoisena. On jälleen harmaata ja viileää. Kävin hoitelemassa erään 'bisnesasian', ja ensi viikolla saattaa näkyä tuloksiakin ;D
Koska olin liian ajoissa liikenteessä, jouduin odottelemaan hetken ja päädyin Prismaan ja löysin.. Mutta sinne jäi, koska bisnesten hoitelu on rahaa vievää puuhaa. Paluumatkalla pysähdyin markkinoille, ja löysin.. 

kuva:kotikammari.fi

 Mutta, edelleenkin, bisnekseni. Se on vaan voi voi.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Lomalla

Pääasiallinen tehtäväni nykyään on Lomailu. 
Lomailen koulusta, lomailen töistä, olen näköjään lomaillut myös blogista, ja kovasti yritän lomailla kotitöistäkin. Ei kerrota sitä äidille, eihän? (Äiti tiedän kyllä että luet tämän ja jään kiinni)
Kaikkien töiden seassa on ollut kertakaikkiaan väsyttävää ja on ollut niin työllistynyt olo, ettei ole joutanut tietokoneelle, eikä siten blogiinkaan. Mutta nyt on loma, ja joutaa. 

Alkukesän työrupeamaan kuului kiinteästi Keittiötyö. Päivittäin sitä väännettiin Marisysterin kanssa ruokaa riparilaisille, parhaimmillaan 11 päivää putkeen ilman ainuttakaan vapaapäivää. Ja ensimmäisen vapaapäivän käytin viisaasti lähtemällä kaverin kanssa kaivelemaan ikivanhan lantalan pohjaa puhtaaksi kesälampaita varten. Joten työssä kului sekin päivä, mutta ei se mitään, kun työn palkaksi teimme Marjukan kanssa kanasalaatin ja tomaattikeittoa. 
Leirikeittiötyön loputtua vaihdoin työtä. Minusta tuli pesunkestävä toimistotyöläinen.
Neljä päivää postitin esitteitä, kopioin ja tulostin ja faksasin ja järjestin. Papereita ja kahvitilaisuuksia. Tänä kesänä ei ollut arkistointia, 'arkistoi ahkerasti, niputtaa näppärästi, sitoo siististi' -hommaa, mutta 'arkistoin' vanhoja tarjouspyyntöjä tuhottavaksi. Tyhjensin tuhansista muovitaskuista tuhansia papereita isoihin keräysastioihin. Tuhansia. Sormet kuivui rutikuiviksi ja paperipöly pölisi. Kahvitauot kuluivat rattoisasti serkkutyttöjen seurassa, ja arkistoimispisteeni oli isäni työhuoneessa. Työkavereista muutenkin suurin osa oli melko tuttuja edellisten kesien ajalta.

Juhannusviikko siis kului toimistolla. Itse juhannukseksi päädyin Tyrnävälle. Juhannusaattona kauan piilossa ollut aurinko näyttäytyi vihdoinkin, ja biitsiä pelatessa tuli oikeasti hiki. Lähes vuoden takaiset lentopallonpeluuyritykset ja sen aikaiset opetukset palautuivat mieleeni, ja tein pari hiekkaista heittäytymisyritystä, joista toinen päätyi selälleen hiekkaan - en ymmärrä miten. Alkuillasta käänsimme Renun nokan kohti Siikatörmää ja juhannusseuroja, ja siellä kuluikin muutama tunti nopeasti nurmikolla istuskellessa, puheita kuunnellessa ja ystäviä tavatessa. Ilma oli tosiaan niin lämmin, että olimme koko ajan ulkona. 
Illalla olimme taas Tyrnävällä, ja siellä peltojen keskellä juhannuskokko paloi kuumana ja tupruten pikimustaa savua, aiheutten melkoisen hiilijalanjäljen. Ennen kokonpolttoa oltiin tietysti saunottu ja grillattu.

Juhannuspäivänä oli ystävien häät. 
Sää oli tuulinen ja vähän sateinenkin, mutta häät olivat kauniit. Morsian oli kaunis, tietenkin, ja sulhanen komea, ja häämarssina oli Melartinin Prinsessa Ruusunen. Hääjuhla oli iloinen ja lämmin, ja naurusuisina källäilimme hääparin suureksi iloksi.

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina päädyin kämpille Kaupunkiin, ja parin muuttujan vuoksi jäinkin sitten sinne illaksi ja yöksi. Käytimme illan Hannan kanssa hyödyllisesti seikkaillen kesäisen Kaupungin kauniissa puistoissa ja joen rannalla. Tutustuimme paikalliseen nimeltämainitsemattomaan puljuun ja saimme sieltä murkinaa nälkäisiin vatsoihimme. Ilta venyi niin, että kello oli jo yli puolenyön, kun vielä saunoimme ja juttelimme. Aamulla käytin viimeiset pennoseni aamupalaan, nimittäin voisarveen, joka oli päätyä pulujen ruoaksi, mutta tajuttuani sen vaihdoin evästämispaikkaa melko vikkelästi, ja seuranani oli siten vain pari uteliasta sorsanpoikaa, jotka nekin emo sitten komensi kauemmas. Saatoinhan olla perin vaarallinen tapaus siinä istuskellessani. 
Olisin mielelläni jäänyt Kaupungin kesään vielä pitemmäksi aikaa, mutta en jäänyt, vaan lähdin kohti kotia, missä odottelivat suviseuravalmistelut ja enomies perheineen, jota harvoin näkee.

Ja nyt viikonloppuna olinkin Pudasjärvellä, mikä tulikin jo ilmoitettua. Satoi ja paistoi, ja päivät olivat pitkiä, ja yöt myös, ja molemmat täytenään ystäviä. Pelleilyä, läpänheittoa, pöljäilyä, naurua ja sensellaista. Oltiin sitä tietty vakaviakin, aina silloin kun piti. Ja muutenkin vain.

Mutta kohtapuoliin tulee noutaja, ja täytynee käydä tutustumassa sääolosuhteisiin, että osaa hoidella sopivan varustuksen. Ciao!

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Sua lähde kaunis katselen

Takana pitkiä, pitkiä päiviä ja puoliksi valvottuja kesäöitä. Seurana paahtava helle, kaiken kasteleva sade ja Ystävät ja sukulaisia. 

Torstaina päivällä meidän punainen Volkkari starttasi kotipihasta ja suuntasi Pudasjärven lentokentälle.