Lomalla

Pääasiallinen tehtäväni nykyään on Lomailu. 
Lomailen koulusta, lomailen töistä, olen näköjään lomaillut myös blogista, ja kovasti yritän lomailla kotitöistäkin. Ei kerrota sitä äidille, eihän? (Äiti tiedän kyllä että luet tämän ja jään kiinni)
Kaikkien töiden seassa on ollut kertakaikkiaan väsyttävää ja on ollut niin työllistynyt olo, ettei ole joutanut tietokoneelle, eikä siten blogiinkaan. Mutta nyt on loma, ja joutaa. 

Alkukesän työrupeamaan kuului kiinteästi Keittiötyö. Päivittäin sitä väännettiin Marisysterin kanssa ruokaa riparilaisille, parhaimmillaan 11 päivää putkeen ilman ainuttakaan vapaapäivää. Ja ensimmäisen vapaapäivän käytin viisaasti lähtemällä kaverin kanssa kaivelemaan ikivanhan lantalan pohjaa puhtaaksi kesälampaita varten. Joten työssä kului sekin päivä, mutta ei se mitään, kun työn palkaksi teimme Marjukan kanssa kanasalaatin ja tomaattikeittoa. 
Leirikeittiötyön loputtua vaihdoin työtä. Minusta tuli pesunkestävä toimistotyöläinen.
Neljä päivää postitin esitteitä, kopioin ja tulostin ja faksasin ja järjestin. Papereita ja kahvitilaisuuksia. Tänä kesänä ei ollut arkistointia, 'arkistoi ahkerasti, niputtaa näppärästi, sitoo siististi' -hommaa, mutta 'arkistoin' vanhoja tarjouspyyntöjä tuhottavaksi. Tyhjensin tuhansista muovitaskuista tuhansia papereita isoihin keräysastioihin. Tuhansia. Sormet kuivui rutikuiviksi ja paperipöly pölisi. Kahvitauot kuluivat rattoisasti serkkutyttöjen seurassa, ja arkistoimispisteeni oli isäni työhuoneessa. Työkavereista muutenkin suurin osa oli melko tuttuja edellisten kesien ajalta.

Juhannusviikko siis kului toimistolla. Itse juhannukseksi päädyin Tyrnävälle. Juhannusaattona kauan piilossa ollut aurinko näyttäytyi vihdoinkin, ja biitsiä pelatessa tuli oikeasti hiki. Lähes vuoden takaiset lentopallonpeluuyritykset ja sen aikaiset opetukset palautuivat mieleeni, ja tein pari hiekkaista heittäytymisyritystä, joista toinen päätyi selälleen hiekkaan - en ymmärrä miten. Alkuillasta käänsimme Renun nokan kohti Siikatörmää ja juhannusseuroja, ja siellä kuluikin muutama tunti nopeasti nurmikolla istuskellessa, puheita kuunnellessa ja ystäviä tavatessa. Ilma oli tosiaan niin lämmin, että olimme koko ajan ulkona. 
Illalla olimme taas Tyrnävällä, ja siellä peltojen keskellä juhannuskokko paloi kuumana ja tupruten pikimustaa savua, aiheutten melkoisen hiilijalanjäljen. Ennen kokonpolttoa oltiin tietysti saunottu ja grillattu.

Juhannuspäivänä oli ystävien häät. 
Sää oli tuulinen ja vähän sateinenkin, mutta häät olivat kauniit. Morsian oli kaunis, tietenkin, ja sulhanen komea, ja häämarssina oli Melartinin Prinsessa Ruusunen. Hääjuhla oli iloinen ja lämmin, ja naurusuisina källäilimme hääparin suureksi iloksi.

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina päädyin kämpille Kaupunkiin, ja parin muuttujan vuoksi jäinkin sitten sinne illaksi ja yöksi. Käytimme illan Hannan kanssa hyödyllisesti seikkaillen kesäisen Kaupungin kauniissa puistoissa ja joen rannalla. Tutustuimme paikalliseen nimeltämainitsemattomaan puljuun ja saimme sieltä murkinaa nälkäisiin vatsoihimme. Ilta venyi niin, että kello oli jo yli puolenyön, kun vielä saunoimme ja juttelimme. Aamulla käytin viimeiset pennoseni aamupalaan, nimittäin voisarveen, joka oli päätyä pulujen ruoaksi, mutta tajuttuani sen vaihdoin evästämispaikkaa melko vikkelästi, ja seuranani oli siten vain pari uteliasta sorsanpoikaa, jotka nekin emo sitten komensi kauemmas. Saatoinhan olla perin vaarallinen tapaus siinä istuskellessani. 
Olisin mielelläni jäänyt Kaupungin kesään vielä pitemmäksi aikaa, mutta en jäänyt, vaan lähdin kohti kotia, missä odottelivat suviseuravalmistelut ja enomies perheineen, jota harvoin näkee.

Ja nyt viikonloppuna olinkin Pudasjärvellä, mikä tulikin jo ilmoitettua. Satoi ja paistoi, ja päivät olivat pitkiä, ja yöt myös, ja molemmat täytenään ystäviä. Pelleilyä, läpänheittoa, pöljäilyä, naurua ja sensellaista. Oltiin sitä tietty vakaviakin, aina silloin kun piti. Ja muutenkin vain.

Mutta kohtapuoliin tulee noutaja, ja täytynee käydä tutustumassa sääolosuhteisiin, että osaa hoidella sopivan varustuksen. Ciao!