Viimeistä viedään

Arvaa kuinka korkealla

Kotilammen rantamilta

Varjo vain

Lomaviikkoa, nimittäin. Viikonloppuna Kaupunki kutsuu jälleen. Ensi viikolla jatkuu Tyynen ahkera opiskelu Myllytullissa, koulussa ja kämpällä. On jälleen aika tehdä tuttavuutta uusien kämppisten kanssa, mutta en usko sen olevan hankalaa. On nimittäin tullut huomattua, että ihmisiin tutustuu varsin tehokkaasti asumalla heidän kanssaan.

Kesäloma on kulunut joutuisasti. Tekemättä juurikaan mitään, lähtemättä kotoa pois, tai ainakaan poistumatta kaupungin rajojen sisäpuolelta. Lukuunottamatta suvisreissua Pudikselle ja kahta pyrähdystä Ranualle. Jälkimmäinen niistä kesti koko viime viikonlopun. 
Sain taas nähdä rakasta vanhaa opistokotia. Ja ah, leirityä teltassa, jossa oli öisin kylmä ja aamuisin kuuma (jostain syystä pikkusisarukset eivät vielä saaneet leiriytymisestä tarpeekseen, vaan nukkuvat tälläkin hetkellä pihalla teltoissaan.)

Kesäkuun lopun ja heinäkuun aikana meillä on riittänyt vilskettä. Ennen suviksia meille leiriytyi Mikkelin eno perheineen. Heitä näkee harvoin, joten visiitti oli varsin mukava. Kolmisen viikkoa sitten käväisimme päiväseltään Ranualla, ja sieltä tarttui mukaan kaksi lainalasta. Kun P ja E olivat lähteneet, sain nuhakuumeen ja podin sitä kokonaisen illan. Tauti oli nopeasti ohi tehokkaan vadelmamehunesteytyksen ansiosta.
Kaksi viikkoa sitten Pielaveden serkkuporukka rantautui taloon. 23 henkeä talon sisäpuolella (kutakuinkin, silloin kun osa ei ollut ulkona) ja kaksi koiraa pihalla räksyttämässä.
Ja viime viikon tiistaina talossa oli kaksikymmentäseitsemän (27) saman sukunimen omistavaa henkilöä. Voitte uskoa, miten pirtti raikui kun soitettiin ja laulettiin yhdessä. 
Seitsemän lähti tiistaina, loput jäivät. Jäljelle jääneen sekkuperheen pienimmäinen oli mitä suloisin hymypoika, ja meinasin varastaa muksun itselleni kokonaan. Se olisi kuitenkin saattanut hiukkasen häiritä pian jatkuvia opiskeluja (nääh, opiskeluja, niin varmaan), joten lapsenryöstö piti jättää väliin ja tyytyä väliaikaisvarasteluihin pitkin viikonloppua. 

Nyt kuitenkin tekstiä on jo ihan reippaasti ja kello on yö, joten taidan pätkäistä tähän ja jatkaa toiste. Luulenpa että syksy saa taas runosuonen(suolen?) toimimaan hiukka paremmin, niin että tekstiä voi olla odotettavissa vähän useammin kuin kesän aikana. 

Tyyne toivottaa hyvää yötä ja nättejä unia
sekä
oman kullan kuvia .)