Auringossa aina

 

On elokuun loppu ja päivät ovat tällaisia. Aurinkoisia ja raikkaita ja tuulisia. 

Tuuli pyörittelee kuivia lehtiä juuri niin kuin tuulen kuuluukin tehdä.

Asiasta kukkapurkkiin: on kyllä ikävä pikkupoikia. 

Ne on niin suloisia nassikoita molemmat. 

Lähetätkö, äiti, matkahuollon paketissa tänne ne?

Siili

Tulva, todellakin. Tällaisten pikkutekstien tulva yhden päivän ajalta on aika.. No, melkein jo häiritsevää.. Mutta ei se mitään :)

Koska tästä illasta nyt sattumoisin on kerrottavaakin. 
Siis.
Olin palannut seuroista.
Istuskelin ihan rauhassa kämpillä sohvalla tietokone sylissäni. Kunnes puhelimeni soi. Näytöllä luki erään rakkaan näppäräläisen nimi. Sain kutsun illanistujaisiin. Sitä noudattaen keräsin itseni kokoon lepotilasta, hyppäsin vanhan uskollisen 313.. eeeeei, vaan polkupyöräni satulaan ja polkaisin joen toiselle puolelle.

Kuva käsien kanssa

Kuva ilman käsiä

Kuva sipseistä ja Domino-kekseistä

Hämärä kuva siitä, mitä syötiin

Tyttöjen parvekkeelta näimme revontulet. Vain hetken verran, mutta sekin oli jo jotain. 
Hiukan kahdentoista jälkeen lähdin ajelemaan kämpille päin. Eräässä alamäessä joku pyöräili vastaan, mikä sai minut hieman tarkkaavaisemmaksi, ja kun vastaantulija oli vilahtanut ohitse, näin tienreunassa Liikettä. 
Siinä oli Eläin. Pieni ja pyöreämuotoinen eläin. Jatkoin matkaa, sitten aloin epäröidä... Ja sitten käännyin takaisin. Kyllä. Se oli Siili. Katselin siiltä, kun se taapersi eteenpäin nurmikolla. Seurailin sitä hetken, olihan se menossa samaan suuntaan kuin minäkin. 

Olin ihan lumoutunut siilestä.
Tulin kämpille ja kerroin heti ainoalle hereillä olevalle kämppikselleni: Näin Siilin!
Kotikuusamossa EI ole siilejä. Ei ainuttakaan. 
Joskus jossainolen nähnyt siilin ikkunasta. Vilaukselta.

Ja kuolleen siilin olen nähnyt. 
Juuri siinä tilanteessa, kun sen näkee, ei ole MITÄÄN niin surullista kuin auton alle jäänyt siili. Ei ihan mitään. Ei jos minulta kysytään.

No niin. Ehkä nyt on tosiaankin parempi lopettaa tämä.. Teksti on kohta niin siilinpiikkistä, että.. ihan pistelee?

Hyvää yötä ja nättejä unia, ja siilien kuvia
Sydämellä Tyyne <3

Ystäväni

Tänä aamuna puoli kahdeksalta meidän portaista kuului askelten töminää. Portti aukaistiin, ja minä hipsin ovelle. Ystäväni Hannahan se sieltä tuli aamukahville :)

Vaikka kahvihetki olikin lyhyt, alle puoli tuntia, se oli ihana hetki Ystävän kanssa. Sai vaihtaa kuulumisia ja hörppiä kahvia ja nauttia aamusta hyvässä seurassa.

Kouluun lähtiessä oli hyvä mieli.
Ja sieltä tullessa tsekkasin vieraskirjan, johon oli kuin olikin lisääntynyt muutama rivi tekstiä. Ja lopussa ystäväiseni nimi, vähän eri muodossa kuin ennen (hahaa Hanna et muuten ole ennen kirjoittanut sukunimeä, pitikö harjoitella? ;D).

Siitäkin tulin hyvälle tuulelle. 

Tuu Mukaan

Koulussamme ykkösluokkalaisille järjestettiin Tuu Mukaan -päivät, joiden aikana he kiersivät tutustumassa kouluun perin pohjin. Oppilaskunnan hallituksen ja tuutoreiden yhteisessä pisteessä laitoimme heidät leikkimään venäläinen paritanssi -nimistä leikkiä, jota en juuri nyt jaksa selittää, mutta toivon oheisen kuvan valaisevan asiaa hieman (ok olen aika varma ettei se selvennä yhtään mitään joten saatan silti joutua selittämään.) 

Eli: seisotaan ringissä. Joku leikkijöistä aloittaa siirtämällä jommankumman jalkansa koskettamaan ringissä seuraavana seisovan tyypin jalkaa. Tämä seuraava tyyppi siirtää kosketetun jalan vastaavasti seuraavan henkilön jalkaan. Ja niin edelleen. Leikin tarkoituksena on siis saada muut leikkijät niin huonoon jamaan, että he menettävät tasapainonsa, kaatuvat ja tippuvat pois pelistä.

Joten kahden viime päivän aikana on siis venytty ja kaatuiltu ihan yhtenään. Ja taustamusiikkina soi useammankin kerran kuvassa mainittu 'Levikset repee', joka oli tilanteeseen mitä osuvin biisi.

Maanantai 19. päivä

Kun päivä alkaa persiljan räjähdyksellä vakuumikoneeseen, odotettavissa voi olla ihan mitä tahansa.

Sitä siis odotellessa..

Tyyne

Koulun alku. Ja kesäajan unirytmin kääntäminen. Sellaiseksi, että pärjää taas, kun pitää aamuisin nousta. 
Koulumatka kestää noin kolme minuuttia.

Tänään oli sade. Ja ukkonen. 
Pyöräilin Ystävien luo. Kauas on pitkä matka ja sieltä takaisin ihan yhtä pitkä. 
Lähelle on joskus vielä pitempi matka. Kuin kauas. 

Eräs kämppiksistäni on aloittanut IB-lukion. WILMA sekoilee, eikä näytä hänelle kaikkia huomisen tunteja. 

Minun huomiseeni kuuluu kuusi tuntia elintarvikkeiden valmistusta eineskeittiö kakkosella.
Ja illalla suunta kohti Professorintietä. 

Onni on olla nuori (ja vähän väsynyt.)
:)

Puoliunessa
Tyyne

S niin kuin Salmiakki

Eräänä perjantai-iltana Salmiakkia ja sitruunamuffineja.

Ennen niitä tapahtui:

 Lenkkarit kuljettivat läpi kasarmialueen..

..siltojen alle..

... ja Värtön rannan ja Peltolan metsien kautta hautausmaalle.

Huomenna laitetaan mekko päälle, korkkarit jalkaan ja hiukset hyvin ja suunnataan kohti Ystävien hääjuhlaa.

Taivaalle

Juuri tässä illalla istuskelin riippukeinussa ja näin taivaalla keltaisen Kalevan kuumailmapallon. Ja haaveilin kuumailmapallolennosta..

Sitten aukaisin tietokoneen ja lueskelin blogeja, ja eikös vain Alma postannut samasta aiheesta!

Päivän ohjelmaan on kuulunut lähinnä koulu. Kämpille tultua alkoi pitkä päivälepoputki, yllättäen Anskun (!) kanssa (tosi unettavaa seuraa, kun minäkin nukahdin ;) ), kunnes nälkä kasvoi liian suureksi ja suuntasimme kohti pizzeriaa. 

Sen vastapainoksi minussa heräsi Pieni Taloudellinen Emäntä, joka laittoi tohinaksi ja leipoi kasan juustosämpylöitä tulevien nälkien pitimiksi. 

 

Ja syksyn lähestyessä ja iltojen ollessa koko ajan hämärämpiä ja hämärämpiä tarvitaan valoa. On kynttilöiden aika. 

 

Loppuillan ohjelmaan taitaakin sitten kuulua ajantajun kadottaneen Anskun majoittaminen

Ü 

Ninnilaulu

Meri on niin sininen,

kalaparvi kiitää,

yli aavan laineiden 

tuulenhenki liitää.

Tuuli tukkaa liehuttaa,

kuiskii puutarhassa.

Päivät, vuodet jäävät taa

koko maailmassa.

Millaista on aikanaan

siellä minne lähdet?

Jäätkö mitään kaipaamaan,

näetkö samat tähdet?

Jos on pari ystävää

joskus seurassasi,

kaikkea voit selittää

ja näyttää tunteitasi.

Päivä paistaa, kukkii maa

kun kuljet joen rantaa.

Aina et voi aavistaa

ken ystävyyttä antaa.

Itke surun kyynelet,

murhe niillä voita.

Suuttuakin saat, jos et

muita vahingoita.

Talvi, kevät, kesä on,

sitten syksyn halla.

Pian on maa taas lumeton

askeltesi alla.

Pieni tiuku kilisee,

se on kohdallasi.

Tuuli nousee, kohisee,

tuo tänne rakkaimpasi.

Pienelle on maailmassa

paljon ahdistusta.

Hiivit hiljaa huoneissa,

et löydä uskallusta.

Vaan leiki, laula, hymyile,

jottet katoaisi,

jotta loistaa kaikille

sydämesi saisi.

Loppukesän ja Kaupungin aiheuttaman ilon täyteinen Otsikko

Se minkä haikein mielin jätin kotiin Kuusamoon. Voi rakkaus tuota mukulaa <3
Nyt siis olen Kaupungissa taas. Takana on lämpimiä päiviä, jotka olen viettänyt ihan lomaillen. Vähän järjestellyt kämppää ja vähän kierrellyt puistoja pikkusiskon ja hänen ystävänsä kanssa. 
Olen saanut uuden kämppiksen. 
Olen käynyt ensivierailulla poikien uudessa kämpässä.
Olen.. lähtenyt aamulla ensimmäisenä kauppaan ostamaan vessapaperia, kun sitä illalla jäi rullaan yksi ainoa pala. 
Olen pyykännyt ja tiskannut ja keittänyt vattusoppaa ja riisipuuroa
ja huolehtinut että 'lapset' saavat ruokaa.
Olen liimaillut Tärkeitä kortteja, sinitarralla. Näkyville.

Olen katsellut vaaleanpunaista iltataivasta..
Olen polttanut Syksyn ensimmäiset iltakynttilät.
Olen kuljeskellut kaupungilla kesämekossa.
Olen lukenut rakkaustarinaa riippukeinussa.
Olen kiertänyt kirpputoreja
ja suunnitellut ostoksia; rikkalapio ja harja ensimmäisenä listalla.

Olen rakastunut Kaupungin puistoihin.

..olen ohittanut purku- ja rakennustyömaita ja todennut, että ne ovat rumia.

Olen suunnitellut tulevaa, mutta vain vähän. En kovin kauas tulevaisuuteen. Vähän kuitenkin.

Olen syönyt luumuja veden äärellä..

.. ja vesimelonia nurmikkoisella rinteellä, suihkulähteitä katsellen.

Olen hankkinut uuden (vanhan) kirjan: Eemelin kootut metkut




Olen odottanut, ja edelleenkin odotan, että ystäväni Hanna tulee luokseni.

Olen haaveillut Syksystä.

Potter

Asioita joita tapahtui, kun Harry potter -kirjat loppuivat

Netin kätköistä löysin tällaisen aarteen. Tai ainakin minulle se on aarre; Potterit on tullut luettua läpi useita kertoja. Ja varmasti tulen lukemaan niitä edelleen. Uudelleen ja uudelleen.