Siili

Tulva, todellakin. Tällaisten pikkutekstien tulva yhden päivän ajalta on aika.. No, melkein jo häiritsevää.. Mutta ei se mitään :)

Koska tästä illasta nyt sattumoisin on kerrottavaakin. 
Siis.
Olin palannut seuroista.
Istuskelin ihan rauhassa kämpillä sohvalla tietokone sylissäni. Kunnes puhelimeni soi. Näytöllä luki erään rakkaan näppäräläisen nimi. Sain kutsun illanistujaisiin. Sitä noudattaen keräsin itseni kokoon lepotilasta, hyppäsin vanhan uskollisen 313.. eeeeei, vaan polkupyöräni satulaan ja polkaisin joen toiselle puolelle.

Kuva käsien kanssa

Kuva ilman käsiä

Kuva sipseistä ja Domino-kekseistä

Hämärä kuva siitä, mitä syötiin

Tyttöjen parvekkeelta näimme revontulet. Vain hetken verran, mutta sekin oli jo jotain. 
Hiukan kahdentoista jälkeen lähdin ajelemaan kämpille päin. Eräässä alamäessä joku pyöräili vastaan, mikä sai minut hieman tarkkaavaisemmaksi, ja kun vastaantulija oli vilahtanut ohitse, näin tienreunassa Liikettä. 
Siinä oli Eläin. Pieni ja pyöreämuotoinen eläin. Jatkoin matkaa, sitten aloin epäröidä... Ja sitten käännyin takaisin. Kyllä. Se oli Siili. Katselin siiltä, kun se taapersi eteenpäin nurmikolla. Seurailin sitä hetken, olihan se menossa samaan suuntaan kuin minäkin. 

Olin ihan lumoutunut siilestä.
Tulin kämpille ja kerroin heti ainoalle hereillä olevalle kämppikselleni: Näin Siilin!
Kotikuusamossa EI ole siilejä. Ei ainuttakaan. 
Joskus jossainolen nähnyt siilin ikkunasta. Vilaukselta.

Ja kuolleen siilin olen nähnyt. 
Juuri siinä tilanteessa, kun sen näkee, ei ole MITÄÄN niin surullista kuin auton alle jäänyt siili. Ei ihan mitään. Ei jos minulta kysytään.

No niin. Ehkä nyt on tosiaankin parempi lopettaa tämä.. Teksti on kohta niin siilinpiikkistä, että.. ihan pistelee?

Hyvää yötä ja nättejä unia, ja siilien kuvia
Sydämellä Tyyne <3