Se huppari on kuin teltta. Tai ainakin vähän sinne päin. Turvallinen vaate, joka on ystävä hädässä ja ilman hätääkin. Tarpeellinen syksyn kylminä ja väsyneinä päivinä, jolloin uni on viedä voiton kaikesta muusta.
Tänään oli ehkä koko syksyn laiskin päivä. Pitkä, lämmin suihku, peittoon kääriytyminen, päiväunet. Lätynpaistoa nenä kiinni kirjassa.
Ja illalla sitten. Villasukat jalkaan, takki pipo ja lapaset. Uuden elämän saanut pyörä alle ja menoksi. Kahvin ryypiskelyä ja vakavia, vakavia jutteluita, ja sitten iloisempaa, ja jopa Kimble-peli välillä. Sitten avain rapisee lukossa, ja joku palaa kotiin. Ja lopulta kaikki on yhtä hymyä. Tunnit kuluvat. Yllättäen kello on jo lähes kaksitoista, ja pitäisi jo nukkua.
Nyt olen kämpillä enkä vieläkään nuku. Vaikka pitäisi. Saa nähdä mitä kahvi vielä aiheuttaa tälle 'iltaa.'
Muuta kuin epämääräisehköä ja sekavanlaista öistä tekstiä Tyyneblogiin lukijoiden iloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti