Vaikka nuttu onkin kyllä ollut oikein päin, on onnea riittänyt. Siinä kaiken muun seassa onnen hippusia.
Lainasin kirjastosta Uppo-Nallea.
Se on pehmeää luettavaa.
Uppis rakastaa Reetaa, isoäitiä, Laulavaa ja junien kiertokankia. Ja pelkää peipposia.
Uppis on ollut vuoden upoksissa ja kellunut sitten Kesämaan rantaan.
Tänä päivänä tassuista laulun teen,
se liittyvi kuonoon kultaiseen.
Tämä kaikki aaltojen avulla ui
ja rannalla seisoja ihastui,
sillä tapahtuu kovin harvoin, että
tulee armas ystävä pitkin vettä.
Pitkin vettä kulkivat tämänpäiväiset purjeveneetkin. Kävelin, taas kerran, ihan merenrannalle asti. Ihan suunnattomasti vettä ja taivasta, ja vähän hiekkaa.
Paitsi tietenkin hiekkarannalla, missä oli enimmäkseen hiekkaa.
Eilen kävelin jossain. Peltolan ja Värtön seutuvilla luultavasti. Siellä oli metsää, ja omakotitaloalue. Vierekkäin ökytalo, joka oli ympäröity rauta-aidalla, ja pieni punainen puutalo, jonka pihaan käytiin pensasaitaportin kautta.
Siellä tuoksui ihan syksylle ja pihatöille.
Tänään viritin 1. kahvipannun ja 2. ansan, siis omena -sellaisen. Nyt keittiössä on kasa kahvikuppeja tiskattavana. Tiskikone on hajalla.
Pelattiin korttia. Ystävien kanssa. Pojat halusi huijata, tytöt ei. Tehtiin kompromissi.
Seurojen jälkeen ajeltiin Pohjantietä pohjoiseen, ja sitten vähän itään, mutta silloin jo pois Pohjantieltä. Möykkyisellä tiellä väisteltiin lapsia taskulamppuineen. Ne juoksenteli ympäriinsä kuin porot (poroilla ei ole taskulamppuja.)
Iltakahvi meinasi jäädä juomatta tukehtumisvaaran takia. Väittelyt oli ihan armottomia. Ja naurettavia. Naurattavia. Juo siinä sitten kahvia.
Tällä kertaa en vääntänyt kättä. Ensinnäkin olisin hävinnyt. Toiseksi; käteni olisi ollut kipeä seuraavat kolme päivää.
En mennyt Kaakkuriin yöksi. Saunan laude petinä ei houkutellut.
Oma peti kullan kallis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti