Piknik ja muuta

Ihan jännästi yllätten onkin toiseksi viimeinen kouluviikko. Ja sekin vain kolme päivää pitkä. Tarkoittaa siis sitä, että tänään (torstaina) olen lomaillut. Herännyt myöhään, kierrellyt hiukan keskustassa (äidin asioilla), soitellut pianoa ja nauttinut. Tyttöjen kanssa lähdettiin piknikille. Oli mukana viltti, jäätelöä ja muuta hyvää, kuten kuuluukin. Piknikpaikkaa lähestyttäessä aurinko oli valitettavasti mennyt jo pilveen, mutta ei se meitä hidastanut. Vaikka tuulikin oli vähän viileä. 
Eväät saatiin syötyä, hyvässä seurassa tietenkin, ja hauskaa oli kyllä.

Hauskasta tulikin mieleeni eilisilta. Seurojen jälkeen sain kämpälleni vieraaksi ystäviä. Oli hirveän mukavaa, minulla ainakin. Pikkuinen kummipoikani, kohta kahden vuoden ikäinen pellavapää, oli käymässä myös. Poika puhuu jo paljon; illan aikana kuultua muun muassa 'isin volvo auto', 'luisua vettää' ja 'kiitos ruuasta aamesti.' 
Eilinen ilta oli lämmin, ja kun vieraat sitten kymmenen jälkeen lähtivät, kokosin itseni ja lähdin itsekin. Lenkille nimittäin. Nautin ihan kympillä lämpimästä ilmasta ja vihreästä nurmikosta ja vihreistä puista ja keväästä ja vapaudesta. Kummallinen vapaudenkaipuu taas kevään tullen nostaa päätään, ja minä vilkutan sille ja sanon 'hei.'

Tänään illan päälle lähdimme Reetan kanssa hänen kotiinsa palauttamaan yhden autoa katsastaneen isähenkilön. Matkamme siis suuntasi Pudasjärvelle, jossa emme sitten saaneetkaan nuotiotulta ja makkaraa, mutta sauna kuitenkin lämpesi ja iltapalaa löytyi (vaikkei makkaraa.) Paluumatka kului joululauluja kuunnellessa. Joululauluja siksi, että Reetan autossa on kasettisoitin, ja ainoat äkkiä mukaan napatut kasetit sattuivat olemaan juuri niitä.

Kevät siis on, ja hyvä niin. Lentopallossani on ilmaa, kiitos Heikin. Huomiseen vapaapäivään on hyvä jatkaa

vapaana kuin taivaan lintu
Tyyne.