Ne vihreät lehdet

Kotipihassa juhannusruusu kasvattaa nuppujaan. 
Kaupungissa käväistessäni muistin, miten paljon pidän niistä monista ruusupensaista siellä joka paikassa. Risteyksissä, puistoissa ja liikenteenjakajissa, missä ne näin kesäisin kukkivat ihan täysillä. Ja vielä alkusyksystäkin, niin että jos sattuu olemaan kesän muualla, kuten satun olemaan, ruusuista voi nauttia elokuussakin. Kun koulut ovat jo alkaneet. Mistä muuten tulikin mieleeni, että minullakin tosiaan alkaa taas koulu! Sain edellisen koulun päätökseen ja hetken aikaa ehdin jännittää tulevaisuutta; onko syksyllä koulua vai joudunko keksimään suunnitelman B? 
Ja kyllä, syksyllä on koulua. 20.8 aloitan siis itselle ihan uudessa opinahjossa. Katsotaanpa saadaanko Tyynestä koulittua kirjastotäti seuraavan kolmen ja puolen vuoden aikana! (!hirveän pitkä aika sille, että tietää missä tulee olemaan!)

Otsikon vihreys tuli lehmuksista. Istuessani Kaupungin paikallisliikenteen bussissa havaitsin reitin varrella lehmuksia ja totesin: täälläkin! Anskun kanssa asuessani nimittäin totuin koulumatkan varrella oleviin lehmuksiin. Ja nyt vasta huomasin, että pidän niistä! Todella! Olen aina ollut koivuihmisiä. Ne nyt vain ovat niin.. koivuja. Valkeita ja vihreitä, ja jotkut niin hentoja, ja keväisin niin hiirenkorvaisia ja sitten lehdettöminä jotkut niin tuulenpesäisiä, tai onhan tuulenpesiä lehdellisissäkin koivuissa mutta lehdettömistä ne näkyy paremmin. Ja ajatus tuulen pesästä on niin suloinen.. Että vaikka onkin kovin sivistynyt ja tietää tuulenpesäsienestä, niin kuitenkin se ajatus. Tuulen pesä.

'On tuulikin väsynyt 

ja levätä se tahtoo myös.

Siel ylhäällä koivussa 

on pieni pesä piilossa,

tuulella koti on.'

Niin, takaisin niihin lehmuksiin. Jotka tosiaan on myöskin lehtipuita ja myöskin kauniita. Niiden lehdet ovat oikeastaan sydämenmuotoisia, ja vaaleanvihreitä, ja kun kadun varrella on monta lehmusta vierekkäin, niistä muodostuu kadun päälle lehtikatto. Kun lehmukset on niin leveitä ja tuuheita, ainakin Kaupungissa siellä yhdessä kohtaa, missä aina on lehmuksenlehtikatto. Ja viime syksynä, tai siis loppukesästä joskus, kun niiden lehmuskattojen alta kulki, ne pisaroivat päälle! Vaikkei ollut sade. Ei ollut edellisenä päivänäkään ollut sade (kai.) Niin että en tiedä mistä johtuu, että lehmukset pisaroi. Siis en tiedä vielä. Otan kyllä selvää.

Ja on muitakin lehtipuita, joista pidän. Niin kuin esimerkiksi vaahterat. Keväällä lehtienkasvamisaikaan vaahterat ovat täynnänsä pikkuruisia vaahteranlehtiä, ihan vaahteranlehden muotoisia, mutta pikkuisia kuin mitkä. Ja syksyllä, paikoissa missä on vaahteroita, maa täyttyy keltaisista ja oransseista ja punaisista vaahteranlehdistä, jotka kahisee ja rapisee jalkojen alla kun ovat niin kuivia. Ja kaduilla kaikki kulmaukset täyttyy vaahteranlehdistä ja se on kaunista, minun mielestäni. Siihen asti että lehdet tallotaan ja tulee sade ja kaikki on märkää ja lössöä.

Tammetkin on kai ihan kivoja, mutta en tunne niitä tarpeeksi kun niitä on tosi vähän meidän nurkilla. Kaupungissa siellä puistossa on ehkä yksi. Pitää käydä katsomassa kunhan sinne ehdin. 

Ilmoitusluontoinen asia, että kello on lähemmäs kaksi yöllä, ja sillä saattaa olla merkitystä postauksen järkevyyteen nähden. 

Lisäksi rupesin sitten kuitenkin vähän sotaleskeksi. Sekään ei välttämättä vaikuta järkevyyteen kovin positiivisesti. Joten järjettömyyttä ilmassa

terveisin Tyyne <3