Jää voi olla liukas, muista se

Vihdoinkin kuva Subway-cookiesta! Se oli tosiaan ihan hyvän kokoinen ja tosi hyvän makuinenkin ja tosi kalliskin, jos siis sellaisen ostaisi eikä saisi ihan ilmatteeksi niin kuin nyt satuin saamaan. Käteviä ja hyvää tuulta aiheuttavia tuollaiset ilmaiscookiet vielä näin monta päivää jälkeenpäinkin ü

Jotkin illat vain kuluvat enemmän tai vähemmän koulujuttujen merkeissä. Itse asiassa juuri nytkin olisi kaikista viisainta vähän vielä lueskella huomiseen julkaisutuotannon tenttiin, mutta se ei vain tunnu kovinkaan tarpeelliselta. Tai siis blogipostaus tuntuu paljon tarpeellisemmalta. Tällä hetkellä. Juuri nyt on tämän aika. Kohta voi olla taas diasarja-aika.

Venäjääkin olen muistanut opiskella. Kirjoittaa sanoja joka ilta. Eihän niitä muuten ikinä opi! Semmoisia sanoja kuin Пожалуйста tai мороженое tai Здравствуйте.
Perjantaina kävin kirjastossa. Lainasin Vares-kirjoja kaksi, joista luin tuon toisen.

Sunnuntaina kävelimme siskon kanssa keskustaan kaakaolle. Pullat oli isoja, kermavaahtoa oli paljon ja kaakao oli kuumaa. Kahvilasta päädyimme Stockan Herkkuosastolle, missä oli kaikkea kivaa ja hyvännäköistä ja ihanan tuoksuista ja ai että! Jos olisin hirveän rikas, kävisin ruokaostoksilla Stockan Herkussa ja ostaisin kivoja juttuja aina! Mutta ehkä jos todella olisin ja kävisin, olisivatko ne sitten niin hauskoja ja ihania, jos muuttuisivatkin jokapäiväisiksi? Eivätpä olisikaan. Eli on siis ihan hyvä olla köyhä ja unelmoida ihania unelmia ruuasta, ja joskus harvoin sitten raskia ostaa jotain erikoista sieltä. 

Postauksen otsikosta voin sanoa sen verran, että jos kaatuu koulumatkalla ja tulee verta polvista, kannattaisi kämpillä siltä varalta olla laastaria. Jos ei ole, voi olla hankalaa sitten. Ja vaivalloista on joka tapauksessa, kun on kipeänä polvet (ja muitakin paikkoja).

Neulomukseni edistyy aina koulussa. Huomisaamuiset asiantuntijaviestinnän tunnit ovat sellaiseen hyvää aikaa. Neulomiseen siis. Julkaisutuotannon tunnilla ei kai tällä kertaa kannata neuloa. Kun on tentti. Johon siis aion ihan kohta vielä vähän lukea. Tässä illan mittaan olen ihan tosi lueskellutkin, välissä oli vain yksi ystävän vierailu. Hänelle sitten ääneen luin musiikin kustantamisesta ja julkaisemisesta.

Tiesittekö, että suurin osa kirjailijoille ja muille taiteilijoille jaettavista apurahoista varat eivät tule teidän (tai meidän) verorahoistamme, vaan veikkausrahoista? Niistä, joita kukaan ei koskaan voita.

<3 Tyyne