Subway-cookie

Alun perin
tähän postaukseen piti tulla kuva. Ainakin yksi kuva, tai ehkä kaksi. Läppärini ei kuitenkaan tahdo tehdä yhteistyötä kanssani eikä suostu toimimaan kuvieni kanssa. En siis nyt lisää kuvia, mutta voin kertoa, mitä kuvani aikoi esittää. Se yksi kuva. Siinä olisi ollut Subwayn cookie pienen paperisen Subway-pussin päällä. 
Koska sain sen keksin ihan ilmatteeksi, sieltä Subwaysta. Kun vastasin sellaiseen palautekyselyyn ja kirjoitin sen koodin siihen kuittiin ja menin sitten sinne Subwayhin ja sain cookien, ja oli kyllä hirmu hyvä cookie!
Pikkusisko keittää mansikka-raparperi -soppaa. Tuoksuu kyllä ihan valtavan hyvälle!
Meillä on nyt jouluvalot. Ja jouluiset verhot. Joista kyllä mietin, että onkohan ne vähän reppanat. Mutta ehkä ne eivät ole ja ehkä niihin tottuu. 
Tällä viikolla en oikein ole tehnyt mitään, ainakin tuntuu siltä. Ja kuitenkin hirveästi olen tehnyt kun ajattelee!
Maanantaina menin lankakauppaan ja neulepuikkokauppaan ja olin ihan oikea lankakaupan asiakas (olin yhdesti ennenkin kyllä). Sitten, vaikka kuinka olin aikonut että siivoamaan menen, en mennytkään. Vaan päädyin Haapasen kera kaakaolle puistokahvila Makiaan, missä istuimmekin sitten useamman tunnin. Sen jälkeen opastin ystävääni kaupunginkirjastossa, tulin kulkeutuneeksi hänen kanssaan Makuuniin (sinne ei vain pitäisi mennä) ja lopulta olimme Haapasen olohuoneessa syömässä karkkia. Minä neuloin ja Haapanen luki juuri lainaamaansa kirjaa. Siinä se ilta sitten vierähtikin. Sangen mukavasti.
Tiistaina olin koulussa, koko päivän. Asiantuntijaviestinnän tunnin peruuntumisen takia kylläkin vähän vähemmän kuin lukujärjestys näytti, mutta koko päivän silti. Iltaan asti. Tai siis puoli kuuteen. Koulun jälkeen lähdin heti pyöräilemään Hannan luo Kaakkuriin. Siellä sain viettää rauhallisen illan ystävän kanssa, jutellen ja ihastellen pikkuista tyttöä (oli kyllä kasvanut hurjasti! Se syö jo pottua nykyään reippaasti ü).
Keskiviikko ei ollut koulupäivänä pitkä. Illalla suuntasimme siskon kanssa Professorintielle, mistä ilta jatkui kyläilyn merkeissä Kaverin kämpällä. 
Kaikkina väleissä olevina aikoina, päivällä, illalla ja vähän yölläkin olen opetellut venäjän sanoja. Ja sitä kirjoittamista. Ja neulonut, tietenkin. Luennot kuluvat mukavan sujuvasti, kun on käsillä jotain tekemistä.
Pihla toi kämpälle kukkia. Kukat on aina mukavia. Aina.

Ja nyt täällä kampällä on ihmisiä. Siskon ystäviä, ja Pihla&Saku tietenkin. Joten postaus loppuu nyt tähän.

Kiitos
<3 Tyyne