Kun kuljen ulkona, en erota puhelimeni viestinmerkkiääntä lintujen jatkuvasti ylläpitämän konsertin seasta.
Löysin uuden lenkkipolun, joka kulkee ihan oikeassa metsässä. Iloitsin siitä.
Vappuna vein rakkaani seuraamaan Kaupungin perimteistä Wappuajoa. Vanhojen autojen kulkuetta oli seuraamassa moni muukin. Vappuhyrrät, ilmapallot ja ylioppilaslakit toivat juhlallisuutta tienvarsille kerääntyneeseen kansaan.
Ilo onnistuneesta kasvissosekeitosta! En ihan turhaan käynyt elintarvikekoulua. Osaan ainakin tehdä kasvissosekeittoa. Ilman reseptiä, vieläpä.
Yhtenä päivänä näin pihapihlajassa punatulkun. Peipot laulavat, ja odotan västäräkkejä. Eräällä myöhäisiltaisella kävelyretkellä kuulin elämäni ensimmäisen taivaanvuohen. Vappuna peltojen keskellä ajellessamme olin tunnistavinani töyhtöhyypän pyrähtelyn. Lintubongari sisälläni kulkee keväisin korvat höröllä ja silmät tarkkana iloiten jokaisesta näkemästään räkättirastaastakin.
Välillä iskee laiskuus, ahdistus ja epätoivo. Sitten aurinko taas lämmittää, taivaalla tai sydämestä sydämeen, ja on taas paljon helpompaa.
Tässä postauksessa tahtoisin lähettää terveiset Afrikkaan. Tätöseni, sinua muistetaan täällä!
<3 Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti