Kirjastokissa

Ulkona sataa ja tuulee.

Taivas on harmaa, täynnä pilviä.

Joskus aurinko uskaltaa kurkistaa pilvien välistä, ja hetken on kirkkaampaa, valoisampaa.

Tassuttelen hyllyjen välissä, käsissäni kirja tai useampi.

Etsin oikeaa paikkaa

..65.1...65.4...65.42!

Kirjastossa on lämmin.

Ulkopuolisen maailman voi unohtaa.

Sateen voi nähdä vain palautettavien kirjojen kansissa olevista vesipisaroista.

 

Koska käyn kirjastokoulua, jouduin harjoitteluun kirjastoon.

Pääsin.

 Kotikirjastooni, jonka hyllyjen välissä olen tassutellut alakoululaisesta asti.

Ensimmäinen kirjastosta lainaamani kirja oli Neiti Etsivä ja hurjat hevoset.

Sen jälkeen seurasi mitä luultavimmin koko sarja Neiti Etsiviä

ja sen jälkeen paljon muuta. 

Pappilan ponitytöt, Nummelan ponitalli, Vihervaaran Anna ja Seitsemän tassua ja Penny. Tiina, Uppo-Nalle, Pikku naisia ja Replica.

James Herriotin 'Rakkaimmat ystäväni' sekä Applegaten Animorphsit.

 Tänä kesänä olen myös lukenut Herriotia. Ja viime lainauskerralla aloitin Animorphsit alusta. 

Nyt, täyteltyäni hyllyjä kahden päivän ajan, olen löytänyt valtavasti lisää luettavaa. 

Mieleni palaa lukemaan majanrakennuskirjoja, kaappikellonkaavoja, sieniruokakirjoja ja kirjoja etelä- ja pohjoisnavasta. 

Risto Rasan runokirjoja, venäjänkielistä Narniaa (en osaa venäjää läheskään tarpeeksi siihen) ja Reijo Mäen dekkareita. Hyllyssä minua odottaa Austenin Emma ja kunhan ehdin, varaan vihdoin Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen. Ja ehkä en voi olla lukematta myöskään Pauliina Rauhalan Taivaslaulua.

  

Tänään

rouskuttelin eväsleipäni Teemun seurassa.