Minä en meinaa huomata sitä, en, vaikka siitä puhutaan. Kaikki odottaminen, valmisteleminen ja muu on saanut ajan pysähtymään enkä tajua sen kulumista. Vaikka päivä päivältä ollaan lähempänä Joulua.
Talvi on tullut myös Kaupunkiin. Vihdoinkin. Vaikka onhan se täällä jo tovin aikaa ollut, mutta saamattomuuttani en ole saanut kirjoitettua ja todettua sitä.
Pyöräilen lumen keskellä, nautin pakkasen nipistyksestä ja hymyilen.
Joululoma on alkanut. Viikonlopun aikana pitäisi kirjoittaa vielä yksi kotiesseetentti ja kirjansidonnan kirjallinen tehtävä. Ja kirjansidonnasta puheen ollen: tein kirjan, ihan itse. Alusta lähes loppuun asti. En kokonaan loppuun, sillä kansia en tehnyt. Kannet löysin kirpputorilta. Niiden välissä oleva kirja sai uuden elämän paperikukkina, kannet vein kouluun ja tein niiden väliin uuden kirjan. Se kirja on sitten häissämme vieraskirjana. Itse sidottu, leikattu, liimattu ja pyöristetty kirja.
Kirjansitominen on minusta hurjan mukavaa. Voisin tehdä sitä toistekin. Opettajamme onneksi neuvoi osoitteen, josta voi halutessaan tilata sitomistarvikkeita.
Joskus vielä teen uuden kirjan.
Tänään olisi kuitenkin leipomispäivä. Eilen illalla tein piparitaikinan. Tänään pitäisi piirtää kaavat, leipoa taikina talon osiksi ja koota piparkakkutalo. Ennen sitä täytyy kuitenkin käydä kaupassa. Joten kauppaan vie Tyynen tie!
Nyt!
<3 Tyyne
Ps. Erityismaininta. Kiitos kaikille ystävilleni, olemassaolostanne. Ilman en pärjää.
Rentouttavaa lomaa! Tammikuuta odotellessa <3
VastaaPoista