Aika hukassa

Aika, jonka tarvitsee läppärin aukaisemiseen
piuhan kiinnittämiseen
kansioiden selailuun
kuvien lisäämiseen
ja tekstin kirjoittamiseen
on ollut hukassa. 

On ollut tekemisiä, joita en ole tehnyt
nekään eivät voi olla tekosyynä millekään. 
Aika niihinkin on ollut kateissa.

En ole tehnyt koulutehtäviä,
en ole piirtänyt sitä mitä piti,
en ole pessyt lattioita.

Koulussa olen sentään käynyt, päivittäin. Olen tehnyt ryhmätöitä, olen jäänyt koululle tekemään tehtäviä ja olen kuunnellut verkkoluentoja maanantai-iltaisin.
Kotona olen lukenut
ja lukenut
ja lukenut.
Ensin Tarun Sormusten Herrasta,
kaikki kolme kirjaa
ja sitten Sinuhe egyptiläisen, kaikki viisitoista kirjaa (=kaksi konkreettista sidosta).

Olen tehnyt ruokaa. Olen pessyt pyykkiä, ja olen ollut väsynyt.

Eräänä päivänä tein kanaa thaimaalaisittain. Punainen currykastike lämmitti mukavasti.

Salaattijuusto on salainen paheeni. Se tekee isoja lovia opiskelijan budjettiin, mutta maistuu NIIN hyvältä. Kun sen vielä yhdistää kirsikka- tai miniluumutomaattien kanssa, on täydellinen salaatti valmis. 

 Pepperoni-ananas-valkosipulipitsa á la Pizzeria Monaco. Mukaan kannattaa hakea, paikan päälle en suosittele jäämään.
 

Kaipaamani helmikuukelit saapuivat vihdoin. Aurinko häikäisi silmiä ja taivas oli sininen..

..kunnes päädyttiin taas perinteiseen suomalaiseen talvimaisemaan: 50 shades of grey, ja vähän valkoista mukana.

 Pyörähdimme Marin ja Mummun kanssa reissun kotiKuusamossa. Siellä juhlistettiin äidin ja isän 23-vuotishääpäivää.

Käynti kotona oli ensimmäinen laatuaan häiden jälkeen. Pikkusisaruksia kerkesi tulla jo ikävä. Yhden heistä sain suostumaan mukaan erään kouluprojektin koekaniiniksi. Se sujui hyvin, ja ryhmämme sai jopa kehuja koekaniinin käytöstä. Kiitos vielä, Taru <3

Hämärinä, väsyttävinä ja kylminä talvi-iltoina on hyvä juoda teetä. Pikku Myy -mukista tee maistuu parhaalta, mutta ei Muumimammamukikaan kyllä jää toiseksi. 

Hirveästi juuri nyt odotan maaliskuun alkua, sillä kuulemma silloin tulevat myyntiin uudet muumi-mukit: Esi-isä ja uudenlainen Tuutikki. Esi-isämuki on se mitä havittelen. Vaitelias, karvainen pikkumuumiotus on mielestäni niin sympaattinen.  

Päivät pitenevät pitenemistään. Kohta on hiihtoloma, ja huhtikuun alussa pääsen kirjastoreissulle Kuopioon. Odotan sitä hirveästi. 

Ehkä lisääntyvä auringonvalo saa Tyyneen vähän liikettä. Kouluhommia olisi hyvä tehdä, eikä ystäviä saisi unohtaa. Motivaatio kaikkeen pitäisi saada palautettua, ja tässähän onkin jo alku: pitkästä aikaa blogipostaus. 

Seuraavaan kertaan

<3 Tyyne

Kun ei saa mitä haluaa

Tahtoisin auringon paistetta

Tahtoisin vähemmän harmautta

Tahtoisin kuivia katuja

enkä niin paljon sadetta

Tahtoisin rakastaa talvea

Tahtoisin lähteä kotoa
hyvillä mielin
enkä siten, kuin monena aamuna

mieli täynnä inhoa:
miksi on märkää
miksi on liukasta
miksi sataa vettä
miksi on sohjoa
ja miksi tuulee ja on harmaata!

Vaikka on helmikuu!

Kun kuuluisi olla vielä talvi
kuuluisi sataa lunta
ja kuuluisi olla pakkasta.

Minun talvessani
aurinko paistaisi
ja lumi narskuisi
ja laskiaisena laskettaisiin mäkeä
eikä pyöräiltäisi lätäköissä.

Näitä ajattelin koulumatkalla ajellessani kotiin. Vihaisena sateesta ja vihaisena harmaudesta. Onneksi kesken vihaisten mietteideni kuulin läheltä pikkulinnun viserryksen. Sille en saattanut vihoitella.

Nyt illalla en enää ole vihainen. Nälkäinen maha on ruokittu lohikeitolla, ja päivän posti 

- Kirjastolehti - luettiin kynttilän valossa. Huominen on vapaapäivä, ja aina voi toivoa parempaa säätä.

Kaikesta huolimatta helmikuu on silti minulle vielä talven aikaa, ei kevään.

Tältä näyttää minun helmikuuni

Illan joutuessa uppoan haaveisiin menneistä talvista ja tulevista hetkistä.

Toivoisin talven vielä jatkuvan hetken ajan

<3 Tyyne

Päivien pidetessä

Päivien pidetessä ja talven taittuessa pikku hiljaa kevääseen päin elo jatkaa kulkuaan. Arjen keskellä on niitä päiviä, jolloin tuntuu maanantailta kolmatta päivää peräkkäin, ja sitten on niitä, jotka suljetaan muistojen arkkuun ja joihin kurkistellaan myöhemmin ja saadaan hymy huulille jälleen.

Viime sunnuntai oli yksi niistä päivistä. Nousimme auton kyytiin ja lähdimme kauemmas kohti ystävien uutta kotia. Vierailu lämmitti muutenkin kuin tehokkaiden patterien vuoksi: sydämessä asti voi tuntea sen lämmön, jonka saa tavatessaan rakkaita ystäviä.

Uutena ihmeenä tavalliseen arkeen ja yllätyksenä myös blogiin vaikuttavana asiana on Instagram, johon ainakin näin alkuinnostuksen aikan on tullut lisättyä kuva jos toinenkin. Niitä kuvia oletettavasti päätyy sitten myös tänne blogin puolelle :)

Luettelointia Marc21:en

Yllätysvierailu vauvakotiin <3

Runeberginpäivä

Kuvat sain postaukseen pitkän ja tuskallisen taistelun jälkeen. Kuvitellusta erinomaisuudestaan huolimatta äly-Samsung ei toimi läppärini kanssa niin hyvin yhteen kuin edelliset puhelimeni, ja kuvien lisääminen kävi yllättävän haastavaksi. Jospa siihenkin kuitenkin tottuisi :)

<3 Tyyne