Viime viikon keskiviikkona alkoi loma. Vähän kävin koulussa ja sitten tulin kotiin takaisin, ja niin oli loma alkanut. Yhdessä hujauksessa. Tokihan ennen lukuvuoden loppua täytyy vielä palauttaa pari oppimispäiväkirjaa ja yksi nuortenkirja-analyysi, mutta muuten sitä saakin vetelehtiä aikatauluitta kokonaiset kaksi viikkoa.
Kaupunkiin on toden teolla tullut kevät. Lenkkipolun varrelta löysin leskenlehtiä ja äitienpäivänä takapihan nurmikosta pilkotti kaksi kirkkaankeltaista leinikkiä. Puiden lehdet alkavat olla hyvää vauhtia ohi hiirenkorvavaiheen. Vappuna ja sen jälkeisellä viikolla oli lämmin. Välillä tarkeni jopa lähteä ulos ilman takkia, ja serkkutytön kanssa tehdyn mummolavierailureissun kuljin mekko päällä ja leggingsit jalassa.
Toukokuun viikonloput ovat olleet yhtä juhlaa: oli vappu, äitienpäivä, kihlautumisen vuosipäivä ja viimeisimpänä eli eilen siskonpojan kastejuhla. Tosiaan on minustakin tullut täti-ihminen! Eiliseen juhlaan tämä täti-ihminen pääsi valmistamaan lempiherkkuaan: voileipäkakkua. Lauantai-iltana kurvasimme juhlatalon pihaan, ja siellä ilta kuluikin mukavasti. Oli juttelua, höpötystä, kakunrakennusta, kissanpentuja, ihmisenpentuja ja lopulta väsymyksestä hervotonta kikatusta meidän Marin kanssa.
Joukkion nuorin ihmisenpentu ei aina tyytynyt osaansa mukisematta, vaan ilmaisi itseään kovalla parulla ja vaimealla murinalla. Siinä oli kakuntekijä-äidillä, kakuntekijätädillä ja monella sivustaseuraajatädilläkin välillä syli täynnä vauvaa ja kaikki muu tekeminen tauolla.
Niin sai pikkumies lopulta nimenkin. Voileipäkakku syötiin loppuun ennen mitään muuta, eikä juhlan jälkeen taatusti kukaan jäänyt nälkäiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti