Onko mitään ihanampaa
kuin minun pieni poikani tässä?
Ja kuitenkin, vasta niin vähän aikaa
hän ollut on elämässä.
Päivien täyttäminen vauvasta nauttimalla ei ole kovinkaan vaikeaa.
Hurmaavat hymyt! Ensilusikalliset! Mahalleen pyörähdys! Omat kädet, kaksi pientä ihmettä.
Ja kauhistus kun on kirkasta
tuolla ulkona auringonpaisteessa!
Marraskuun lapsi, pikkuinen pimeän poika, on aivan ihmeissään helmikuisten aurinkopäivien suunnattomasta kirkkaudesta. Eihän täällä voi katsoa!
Huolimatta kaikesta ihanasta on tietenkin niitäkin hetkiä, kun mikään ei toimi. Vauva ei toimi niin kuin pitäisi: ei syö, ei kakkaa, ei hymyile, ei leiki. Kitisee, huutaa, valvoo ja valittaa. Ja kuitenkaan ei päivän jokaista hetkeä voi täyttää vauvalla; on muutakin tehtävää elämässä.
Onneksi vauva välillä nukkuu.
Arjen onni kerätään niistä pienistä ihanista hymyistä ja rakkaista ihmisistä.
VastaaPoista