Jäätelön mittainen loma
naapuritalon mattotelineellä
matkaseurana kauppakassit.
- - - - - - - -
Oli auringonpaistetta, horsmanhöytyviä, ojissa vettä, pientareilla kukkia ja matkalla korkeita mäkiä. Oli puolukoita, makkaraa ja limpparia, isoja kiviä ja pieniä poikia. Oli äiti ja sen pojat, ja oli isä joka otti kuvan.
Oli retkipäivä.
Oli äiti ulkona kotoa, jossa neljä seinää (tai enemmänkin) kaatuvat joskus päälle.
- - - - - - - -
Synnytyksen jälkeen
sylissä kaiken arvoinen palkinto
ihana pikkuinen nyytti
tuoksuen vauvalta ja rakkaudelta
huolelta ja ahdistukselta
imetysteeltä ja äidinmaidolta
hellyydeltä lempeydeltä pelolta ja kyyneleiltä.
- - - - - - - -
Lämpöhauteita lanoliinia
kaalinlehtiä ja kipua.
Siinä imetyksen ihanuus!
Tuotannon tehostus:
rintapumpun suhinaa
teetä, vettä ja rakkautta
nelisen kiloa huutavaa huolta
riittääkö minusta rakkaalle ruokaa?
- - - - - - - -
Pikkumies nro. 2 on reilut kolme viikkoa vanha, ja nukkuu nyt pikkumiehen unta pinnasängyssään. Pikkumies nro.1 nukkuu myös, omassa huoneessaan omassa sängyssään. Iso mies on niin ikään unessa hänkin. Äiti sen sijaan on saanut tänään luontoa ja raitista ilmaa, ja valvoo (liian myöhään) kirjoittamassa, kun kerrankin siltä tuntuu.
Toisaalta tuntuu, että pitäisi selittää. Että miksi kirjoitan niin kuin kirjoitan, asioita joita kirjoitan.
Toisaalta uskon, että on olemassa joku muukin, jolle tämä on tuttua. Että selityksiä ei tarvita.
Olin keväällä kirjoitusryhmässä kirjastolla. Siellä ei opeteltu kirjoittamaan, vaan annettiin sanojen tulla. Niin minä haluan tehdä. Antaa ajatusten virrata sormien kautta paperille (tai näytölle) ja tyhjetä pään sisältä, jakautua ja hajota solmulta niin, että voin nähdä ne itsekin selvemmin.
- - - - - - - -
En ole vanha, en viisas enkä kokenut kovin paljoa, mutta neuvoni on:
Äidit, naiset, ihmiset!
Puhukaa toisillenne
jakakaa huolenne
kertokaa murheistanne
tai kirjoittakaa edes itsellenne.
- - - - - - - -
Nuorena ja tyhmänä, väsyneenä mutta virkistyneenä
<3 Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti