Näin pitkää taukoa ei ole tainnut vielä ollakaan kirjoitusten välillä. Tämä tällainen kirjoittamattomuus johtuu oikeastaan tekstien määrästä: sain päähäni, että 50. blogiteksti ei voi olla ihan mitä tahansa. Ja siksi sitä on nyt saanut odottaa. Kun ei ole oikein ollut kirjoitettavaa, ei kertakaikkiaan vain ole ollut. Ja sen 50. takia en ole voinut edes kirjoittaa, että 'eipä ole mitään asiaa.
On loma.Syyslomaksi joku saattaisi sanoa, mutta kyllä se täällä pikkuhiljaa alkaa olla jo hiihtoloman puolella. Lunta on maassa ihan reilusti. Pakkasta melkein kymmenen astetta. Oikeastaan vasta tänään kävin kunnolla toteamassa talven; laitoin talvikengät jalkaan (Huomasin toisen olevan hajalla. En muistanut sitä. Onneksi vain vetoketju on lasahtanut. Nauhat toimii ü.), talvipipon päähän ja talvikoiran eikun Pennikoiran hihnan päähän ja lähdin ulospihalle hengittämään talvea ja siristelemään silmiä sen kirkkaudessa. On ihanan kirpeä ja kuulas sää. Korkeapaine, jos saa vähän päteä.
Pikkusisarukset kävivät päivällä luistelemassa lammen jäällä. Tiedän heidän lisäkseen muitakin, jotka ovat takuulla mielissään kun pääsevät taas luistimille pitkän, jäättömän kesäkauden jälkeen.
Pari päivää lomasta on jo mennyt osittain siihen, että olen värkännyt koulutehtävää. Portfoliota kasviksista. Oikeasti se on ihan mielenkiintoista, joistain kasveista saa tietää sellaista, mitä ei olisi osannut arvatakaan.
Eilen oli portfolioton päivä. Tänään aukaisin taas koneeni jatkaakseni hommaa. Jee.
Nuorimmainen pikkuveljeni on kerrassaan hurmaava tapaus. :) Hymyilee kuin Hangon keksi. Rakastaa riekaleiksi pikkuisilla käpälillään. Tekee pikkuisia ilkeyksiä ja hymyilee sitten niin ettei sille voi edes suuttua. Rutistaa sitä mihin yltää, yleensä jalkoja.
On vain niin kertakaikkisen suloinen tapaus. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti