Viimeisenä päivänä

Viimeisenä päivänä tätä kuuta.

Viimeisenä päivänä tätä jaksoa.

Viimeisenä päivänä ennen kuin

jälleen yksi ystävistäni juhlii häitään

Me kaikki juhlimme. 

Reetta kirjoittaa korttiin:

Pikkulintu riemuissaan

laulelevi kiitostaan

Ei hän jouda kaipaamaan

eikä suremaan

Ei hän, ei hän

jouda suremaan.

Huomenna siis laitetaan juhlamekot päälle ja hiukset hienosti (sikälimikäli se onnistuu) ja lähdetään laina-autolla kohti ystävän kotikirkkoa. Minunkin entistä kotikirkkoani. 
Muistan vielä, kun kävimme siinä kirkossa. Yhden pääsiäisen aikaan. Ja kirkosta tullessa näimme trullien kulkevan ovelta ovelle. 
Minäkin olisin halunnut heti paikalla ruveta trulliksi. Äiti ei luvannut.
Jotenkin sellainen mielikuva, että isä olisi tehnyt sinä päivänä pajupillin. En tiedä tekikö.
Meillä oli kevättakit päällä silloin. Jonkun takkiin taisi vahingossa palaa jälki isän tupakan osuessa siihen. Se harmitti sitä, jonka takki sai osuman. 
Palmusunnuntaina kevättakit päällä. 
Viime palmusunnuntaina olin Rovaniemellä. Ihan toppatakki päällä siellä sai kulkea, sen verran kylmä oli. 

Tällainen muistelupostaus ihan yhtäkkiä. Siitä palmusunnuntaista on ainakin viisitoista vuotta aikaa. Nykyään minua huvittaa, kun voin ihan tosissaan sanoa jostain tapahtuneesta olevan niin kauan. Yli kymmenen vuotta.

Viimeisenä päivänä tätä jaksoa tarkoittaa sitä, että ensi viikolla alkaa harjoittelu. Tai työssäoppiminen, kuten kuuluu sanoa. Opistokoti kutsuu. Siellä keittiöllä minun pitäisi yrittää tehdä ruokaa opistolaisille. Ainut murheeni kyseistä ajanjaksoa koskien on tällä hetkellä se, etten tosiaankaan tiedä, mihin majoitun opistolle saapuessani. Rehtori, jonka kanssa asiasta on puhuttu, ei ole vastannut puheluihini koko viikolla. Viikonloppuna en taida kehdata soittaa, joten yritän vielä maanantaina. Sittenpä sen näkee. Ja viimeistään paikan päällä.

Alakerrassa joku soittaa pianoa. Olisihan se mukava olla pianonomistaja. Soitella milloin huvittaa eikä vain silloin, kun on mahdollisuus. 
Mutta huomenna ainakin pääsen soittamaan. On sovittu, että säestän ystävien laulun häissä. Sitä odotellessa siis. 

-Tyyne

Ingvar Kamprad Elmtaryd Agunnaryd

 

Se, mitä lähti mukaan.

Ja se, mikä jäi vain haaveeksi

kaikki kuvat: ikea.com

Iltalenkillä

Olipa kerran itikka

jolla oli rättisitikka

ja sen sitikan takapenkillä

oli itikka iltalenkillä.

Itse en tosin ollut takapenkillä eikä rättiksistä ollut tietoakaan, kun Luvian tyttö pimpotti ovikelloa. Vetäisin lenkkarit jalkaan ja sitten lähdettiin. Kohteena oli Kiikeli, ja koska matka sinne oli lyhyt, jatkoimme vielä pitkästi. Eikä ollut hiljaista hetkeä lenkin aikana, ei puhettakaan sellaisesta. Tuli juteltua yhtä sun toista, ja huomenna varmasti tuntuu jaloissa. Tänään ei ollut pakkasta läheskään niin paljon kuin eilen. Satoi jopa lunta välillä, ja lumisessa valkoisessa Kaupungissa reippailimme pitkin pyöräteitä ja kävelypolkuja. Lenkin päätteeksi lämmin keittiö istutti meidät ja lenkin ajan ahkerasti autokouluilleen Reetan keittiöön iltakahville (ei Reetta juo kahvia) ja mutustelemaan keksejä, joita on edelleen kummastuttavan paljon (ne ilmestyivät eivätkä ota loppuakseen, kummallista.)

Ilta Luvian tytön kanssa venyi ja venyi ja päättyi lopulta yhdentoista aikaan. Toivottelimme hyvät aamuheräämiset ja tyttö lähti omalle kämpälleen. 

Aamu sitten näyttää, miten hyvät unet iltalenkkime sai aikaan.

Koska juuri siksi

Kun viettää iltaa tyttöjen kanssa

Voi jutella mistä vain

Aihe vaihtuu nopeasti

Ruokaa on ja se on hyvää

Ja se katoaa 

-nopeasti

Ja kun saunotaan

Voi saunassa vierähtää pitkäkin aika

Istuen vain ja jutellen

Ja istutaan kynttilän valossa

Ja jutellaan asioista

Niistä, joita tapahtui

joita muistellaan

mielellään tai sitten ei.

Niistä, joita vielä tulee

joita odotetaan

innolla, lämmöllä, jännittäen

Ja kynttilät sammuvat yksi kerrallaan

ja huoneeseen tulee pimeä

Ja yhä vain puhutaan

Siitä, miten helppo

Pimeässä on puhua

Juuri niistäkin jutuista

jotka ei tunnu helpoilta.

Ja toisen hetken jälkeen tulee toinen

Jolloin hymyillään

ja nauretaan

ja hetkeksi taas unohdetaan.

Koska siksihän ystävät ovat.

Tiistaienkeli

Tekstin nimi siksi, että on tiistai. Ja siksi, että minusta tuntuu ihan että mummun kotona yhdessä huoneessa on pikkuruinen taulu, jossa on tiistaienkelin kuva. Punatukkaisen tiistaienkelin. 
Tänään on ollut hyvä päivä. Luulisin niin. Keittiöllä tehtiin Even kanssa kakkutikkareita ja mokkapaloja ja päivä oli touhuntäyteinen joskin sen verran kylmä, että ruokatauolta palatessa avasimme arinauunien luukut apposen auki ja lämmittelimme niiden lämmössä. Lisäksi keittiöllä oli vakiopettajan sijaisena eräs toinen, ja vaihtelu virkistää, kuten sanotaan. Keittiötuntien jälkeen oli attovalinnaista (ammattitaitoa täydentävä tutkinnon osa) eli kirjallisuus ja sanataide -tunnit. Olen tykännyt kurssista aika tosi paljon. Tänään levittäydyimme ympäri kaupunkia kahviloihin lueskelemaan ja kirjoittelemaan. Me päädyttiin Puistolaan, ja saimme seuraksi muitakin, joten itse lukemisesta ei sitten oikeastaan tullut yhtään mitään. Reilu parituntinen kului nopeasti, ja hauskaa oli. Kotimatkalla näin kenttää jäädytettävän. Jospa huomenna ehtisi luistelemaan Ü
Illalla tapahtui useita asioita: ensin tuli nälkä, sitten tarve saada ruokaa ja sitten idea pitsasta. Tämän jälkeen isä ilmoitti tulevansa käymään. Sitten Reetta sai ryhtymisvamman omistavaan kämppikseensä eloa, ja niin valmistuivat pitsataikina, juustoraaste ja kauppalista. Kaupassa käytiin luultavasti ennätysvauhtia, ja pitsanteko sen kuin jatkui. Myös mustikkapiirakka ilmestyi kuin tyhjästä. Puhuttiin mukavia, ensinnäkin Kalajoen Nuunasta (TÄÄLLÄ ainakin hiukan infoa asiasta), toiseksi jääkiekosta, kolmanneksi urheilusta ja neljänneksi.. tankkimaidosta? No, jostain kuitenkin. Ei tullut hiljaista hetkeä. 
Tälle iltaa olisi Tyynen ohjelmassa vielä yksi pieni siivousurakka. Eikun toimeen vain, jos haluaa tämän illan puolella saada hommansa tehtyä ü

Kaunista huomista odotellen
Tyyne < 3

Enemmän kuin tuhat sanaa

Pakkasta

Kyllä, talvi on tullut myös Kaupunkiin. Pakkasta on alle -10 astetta ja lunta on tarpeeksi peittämään maan ja osan puitakin. Lisäksi kylmä, kylmä tuuli puhaltaa ja saa ihmiset hytisemään kylmästä. Vaan arvatkaas, kuka nauttii tästä kaikesta ihan täydestä sydämestä? Ei pimeää! Ei märkää! Ei kuraa, ei liukasta! Kylmä on, mutta se ei haittaa! Ja eilen saimme nähdä Auringon. Valoa, pitkästä aikaa aikoihin.
Oi että. 
Toivoisin, että tämä talvi nyt kestää. Talven pituisen ajan ainakin.  

Kuten ehkä huomaatte, postauksen kuvat eivät oikeastaan ollenkaan liity edellä olevaan tekstiin. Tai teksti ei liity kuviin.
Kuvat liittyvät keskiviikkoiltaan, jolloin ne otin. Ennen seuroihin lähtöä nimittäin. 
Tällä viikolla onkin ollut menoa Professorintiellä monena iltana. Joka kerta käveltiin. Tähän liittyy taas pakkanen, ja se, miten lämmin on pitkä untuvatakki. Ja kaulahuivi. Ja pipo. Nahkarukkasista puhumattakaan. Talvi! 
Nyt, kun alku'talvi' oli mitä oli, huomaan olevani enemmän talvi-ihminen kuin olisin uskonutkaan. Ajatella. 

Nyt tuntuu, että teksti tökkii. Ehkä siis parempi lopettaa tähän. 
Talvea!

KIsu

Tänä iltana vieraanamme oli hetken ajan pieni Kissa. Se oli kasvanut kovasti viime näkemästä, ja liikkui jo tosi ketterästi. Ja Kissa löysi Ötökän. Se tutki..
 

 ... ja Ötökkä heräsi ja oli hiukan ihmeissään. Ja Kissa oli myös ihmeissään. Katseli, haisteli ja odotti pitkän tovin ennen kuin uskalsi lähestyä tätä uutta eläjää.

  
Viimein päädyttiin tähän: Kissa tuijotti, pikkuinen keho jännittyneenä kuin viritetty jousi. Ja Ötökkäiseni tuijotti takaisin, mutta kovin paljon rennompana kuin Kisu. Sitten Kissa uskalsikin jo lähestyä, ja ojensi jo tassunsa Ötökkää kohti, ensin varovasti, sitten jo rohkeammin. Tässä vaiheessa nostin Kissan pois häkin luota. En tahtonut kummallekaan naarmuja. Ja sitten Kisun uusi emäntä tulikin jo noutamaan pikkuista. 

Ja niin se sitten kotiutui. Pöydän alle tuolin päälle.

Tulin tänään takaisin kämpille. Vietin pitkän ja hauskan viikonlopun Anskun kotona. Talo oli täynnä elämää. Illat meidän nuorten kesken venyivät pitkiksi, pitkälle yöhön, ja elämä maistui kahville ja naurulle. Lauantai-iltana lähdimme tyttöjen kanssa saunomaan. Sauna lämpeni, samoin nuotio. Siivoiltiin. Juteltiin. Kannettiin puita. Kannettiin vettä. Paistettiin notskilla makkaraa ja tyhjennettiin karkkipussi. Pehmitettiin aivoja saunahattujen alla ja hemmoteltiin itseämme. Jäähdyteltiin pihalla viileässä tuulessa. Ja sitten palasimme takaisin, ja olimme puhtaita ja rentoutuneita ja ihan virkeitä. 

Onnellinen Tyyne

Eilen illalla oli pikkuLeijonien kohtalokas peli, ja kohtalokas nimenomaan vastustajille. Voi Juniorkronorna-raukkoja, kun peli päättyi voitonriemusta sekopäisten pikkuLeijonien iloisiin tuuletuksiin. Ja voi, miten hienosti raikuikaan nuorten kiekkoilijoiden Maamme-laulu! Miksei se kuulunut niin riemukkaana Leijonien voittaessa MM-kultansa?

Lopuksi. 

Voin kertoa, että olen koko viikonlopun nähnyt sekavia ja hämmentäviä unia.

Ja nyt lähden nukkumaan. Saa nähdä, mitä ensi yö tuo tullessaan.