Tänä iltana vieraanamme oli hetken ajan pieni Kissa. Se oli kasvanut kovasti viime näkemästä, ja liikkui jo tosi ketterästi. Ja Kissa löysi Ötökän. Se tutki..
... ja Ötökkä heräsi ja oli hiukan ihmeissään. Ja Kissa oli myös ihmeissään. Katseli, haisteli ja odotti pitkän tovin ennen kuin uskalsi lähestyä tätä uutta eläjää.
Viimein päädyttiin tähän: Kissa tuijotti, pikkuinen keho jännittyneenä kuin viritetty jousi. Ja Ötökkäiseni tuijotti takaisin, mutta kovin paljon rennompana kuin Kisu. Sitten Kissa uskalsikin jo lähestyä, ja ojensi jo tassunsa Ötökkää kohti, ensin varovasti, sitten jo rohkeammin. Tässä vaiheessa nostin Kissan pois häkin luota. En tahtonut kummallekaan naarmuja. Ja sitten Kisun uusi emäntä tulikin jo noutamaan pikkuista.
Ja niin se sitten kotiutui. Pöydän alle tuolin päälle.
Tulin tänään takaisin kämpille. Vietin pitkän ja hauskan viikonlopun Anskun kotona. Talo oli täynnä elämää. Illat meidän nuorten kesken venyivät pitkiksi, pitkälle yöhön, ja elämä maistui kahville ja naurulle. Lauantai-iltana lähdimme tyttöjen kanssa saunomaan. Sauna lämpeni, samoin nuotio. Siivoiltiin. Juteltiin. Kannettiin puita. Kannettiin vettä. Paistettiin notskilla makkaraa ja tyhjennettiin karkkipussi. Pehmitettiin aivoja saunahattujen alla ja hemmoteltiin itseämme. Jäähdyteltiin pihalla viileässä tuulessa. Ja sitten palasimme takaisin, ja olimme puhtaita ja rentoutuneita ja ihan virkeitä.
Onnellinen Tyyne
Eilen illalla oli pikkuLeijonien kohtalokas peli, ja kohtalokas nimenomaan vastustajille. Voi Juniorkronorna-raukkoja, kun peli päättyi voitonriemusta sekopäisten pikkuLeijonien iloisiin tuuletuksiin. Ja voi, miten hienosti raikuikaan nuorten kiekkoilijoiden Maamme-laulu! Miksei se kuulunut niin riemukkaana Leijonien voittaessa MM-kultansa?
Lopuksi.
Voin kertoa, että olen koko viikonlopun nähnyt sekavia ja hämmentäviä unia.
Ja nyt lähden nukkumaan. Saa nähdä, mitä ensi yö tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti