Iltalenkillä

Olipa kerran itikka

jolla oli rättisitikka

ja sen sitikan takapenkillä

oli itikka iltalenkillä.

Itse en tosin ollut takapenkillä eikä rättiksistä ollut tietoakaan, kun Luvian tyttö pimpotti ovikelloa. Vetäisin lenkkarit jalkaan ja sitten lähdettiin. Kohteena oli Kiikeli, ja koska matka sinne oli lyhyt, jatkoimme vielä pitkästi. Eikä ollut hiljaista hetkeä lenkin aikana, ei puhettakaan sellaisesta. Tuli juteltua yhtä sun toista, ja huomenna varmasti tuntuu jaloissa. Tänään ei ollut pakkasta läheskään niin paljon kuin eilen. Satoi jopa lunta välillä, ja lumisessa valkoisessa Kaupungissa reippailimme pitkin pyöräteitä ja kävelypolkuja. Lenkin päätteeksi lämmin keittiö istutti meidät ja lenkin ajan ahkerasti autokouluilleen Reetan keittiöön iltakahville (ei Reetta juo kahvia) ja mutustelemaan keksejä, joita on edelleen kummastuttavan paljon (ne ilmestyivät eivätkä ota loppuakseen, kummallista.)

Ilta Luvian tytön kanssa venyi ja venyi ja päättyi lopulta yhdentoista aikaan. Toivottelimme hyvät aamuheräämiset ja tyttö lähti omalle kämpälleen. 

Aamu sitten näyttää, miten hyvät unet iltalenkkime sai aikaan.