Säätila Ranualla muuttui hetkessä, eikä mitenkään hyvään suuntaan. Kahden päivän ajan piha on ollut märkä. Aluksi loskainen ja märkä, sitten liukas ja märkä. On lähes turhaa kuvitellakaan selviävänsä Hervasta pääkkäriin kuivin jaloin. Ja järveltä puhaltaa viima, joka on viedä pienen kulkijan mukanaan taivaan tuuliin.
Tuttuun tapaan ennen hiihtolomaa opistolla vietetään elämänkaariviikkoa. Eilinen lapsuuspäivä näkyi keittiön töissä viitenäsatananeljänäkymmenenä (540) nauravana nakkina, jotka korkeimman omakätisesti nauratin kauniiksi ja nauraviksi. Illalla jatkoin samalla linjalla ja nauratin opistolaisia kertomalla oman opistovuoteni poikien pöljäilyistä.
Tänään vietettiin nuoruuspäivää. Töiden jälkeen kämpässä kuuntelin keskusradiosta auditoriossa käytyä keskustelua nuoruudesta, seurustelusta ja sen sellaisesta. Märkä, liukas ja tuulinen keli on pitänyt minut tiiviisti neljän seinän sisällä.
Odotan jo melko innokkaasti perjantaita. Silloin alkaa hiihtoloma, ja lähden kohti OuluCityä. Aion nähdä ystäviäni oikein kunnolla. Jutella Hannan kanssa ja parantaa maailmaa Anskun seurassa. Ja kaikkea muuta.
Kello on lähes yksitoista. Aamulla kuudelta pitäisi olla töissä oikein terhakkana. Tehdä aamupalaa ja täyttää satakaksikymmentä laskiaispullaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti