tiistai 18. helmikuuta 2014

Opistolife


Kolmas opistoviikko tälle talvea alkoi. 'Oikaisin' Ranualle Rovaniemen kautta ja päädyin serkkulikan kanssa Roin keskustaan harhailemaan. Harhailureissun varrelta löytyi aarteita: tee- ja kahvikauppa Mandragora; sinne palaan vielä ja ostan kaupan tyhjäksi kahvista, suklaasta ja suloisista purnukoista, teepannuista puhumattakaan; korukaupan alennusmyynti koruineen; laukkukauppa, josta löysin Elämäni Laukun ja Rakkauden, mutta joka oli kovin tyyris ja jäi siksi edelleen laukkukauppaan. Ja viimeisenä muttei suinkaa vähäisimpänä laukkukaupassa käynnin jälkeisen masennustilan poistaminen SpiceIcen jäätävällä herkulla. 'Suosittelemme lämpimästi kylmää', luki jätskibaarin seinäjulisteessa. 

Tänään löysin jälleen tieni opiston kässänluokkaan ja taidetalolle. Minussa heräsi tarve tehdä Jotain. Ehkä tässä viikkojen kuluessa keksin itselleni jonkun tekemisen, jota voin paeta tekemään yläkertaan silloin, kun tylsyys uhkaa.

Äskeinen väittämä 'viimeisestä muttei vähäisimmästä' oli muuten vale. Todellisuudessa menimme viimeisenä Suomalaiseen Kirjakauppaan katsomaan, vieläkö pokkaritarjous olisi voimassa. Olihan se, ja yksi mukaani tarttuneista kirjoista oli Juha Veli Jokisen toimittama 'Se on siinä! Antero Mertarannan parhaat' -niminen kirja. Se tuli jo eilen luettua läpi, ja enpä kadu hetken mielijohteesta tekemääni hankintaa laisinkaan. 

Hervan tyttäret ja pari muuta viettävät iltaa viereisessä huoneessa. Äänten taso ja laatu on juuri sen mukainen, ja lienen onnellinen siitä, ettei minun tarvitse herätä aamulla ennen kymmentä.

ps. Tänään paistoi aurinko. Vain vähän aikaa, ja siitäkin ajasta suurimman osan olin keittiöllä työn touhussa. Varastin kuitenkin hetken ja lähdin viemään 'roskia' (yksi peltipurkki) ja nautin koko lyhyen kävelymatkan keittiön ovelta roskikselle ja takaisin mitä kirkkaimmasta talviauringon loisteesta. Muistin välittömästi opiston talven ja ikävöin sitä hetkisen, kunnes työt taas kutsuivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti