Lähes tasan viikon olen nyt ollut Täällä. Suomen Lapissa, eteläisessä tosin, Ranuanjärven rannalla punatiilisessä opistokodissa. Aamuherätyksiä ennen kuutta ja seitsemää, opistokeittiön tavoille opettelua ja tutustelua keittiön 'täteihin', joista nuorimmainen on tosin minuakin nuorempi eikä kovin tätimäinen henkilö.
Viikonloppu kului vauhdikkaasti talvipäivien merkeissä. Sain nähdä tuttuja ja ystäviä ja kuulla ihmeellisiä ja iloisia uutisia. Sain virkistyä vapaapäivän verran ja muutenkin. Hävitin huulirasvani ja tuhosin pussillisen lakritsia. (kuka on syyllinen?)
Tänä iltana pääsin vihdoin kosketuksiin auditorion flyygelin kanssa. Sitä olikin ollut ikävä. Soitin, ja opistolaiset lauloivat siikkareita.
Koko viikon on eri asioista mieleeni pulpahdellut opistomuistoja. Välillä ne nostavat hymyn huulille, välillä tuovat haikeuden mieleen.
Hiukan haikeutta on ollut ilmassa muutenkin. Syytä siihen ei juuri nyt ole aihetta kertoa, sillä se on Salaisuus :)
Nyt rupesi kirjoitus tökkimään siinä määrin, että on ehkä parempi jatkaa juttua toiste. Siihen asti
moikka
t. Tyyne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti